Henkilöauto, paholainen – joukkoliikenne, pyhimys?

Presidentti J.K. Paasikivi totesi aikoinaan, että maantieteelle emme voi mitään. Kyse oli ulkopolitiikasta, mutta samasta neuvosta voisi ottaa oppia myös nykypäivän liikennepolitiikassa.

Meille on opetettu, että henkilöautolla liikkuminen on Belsebubista ja joukkoliikenteen käyttäjä lähentelee pyhimystä. Vallitseva hybris on, että teet ympäristöteon ja olet hyvän puolella pahaa vastaan, kun astut joukkoliikenteeseen.

Argumentteja, joilla kyseenalaistaa tämä vallitseva uskomus on runsaasti. Aloitetaan vaikka Paasikiven maantieteestä. Suomi on pitkä ja harvaan asuttu maa. Kaupunkimme ovat pieniä ja kuin haulikolla ammuttuja. Asukastiheys on julkisen liikenteen järjestämiseen pieni.

Lisää faktoja: 80 prosenttia Suomessa matkustetuista kilometreistä kuljetaan kumipyörillä. Tämä ei ole sattumaa tai poliittisen ohjauksen tulosta, vaan kansantaloudellisesti järkevää. Raiteita ei voi vetää jokaiseen niemeen ja notkelmaan. On paljon junavuoroja, joissa ei ole kuin muutama kulkija.

Entä päästöt? Hyvällä täyttöasteella ja ydinvoimalla tuotetulla sähköllä juna on vähäpäästöinen. Tilanne muuttuu, kun vaunuja vetää dieselveturi tai sähköä tuotetaan puhtaiden energianlähteiden lisäksi kivihiilellä.

Linjuriautossa on paljon hyvää, mutta maantieteen vuoksi sen täyttöaste jää ruuhka-aikojen ulkopuolella matalaksi. VTT:n LIPASTO-järjestelmän ja Liikenneviraston suoritetilastojen avulla voidaan laskea henkilökilometreille keskipäästö. Vallitsevan hybriksen murskaava tieto paljastuu, kun verrataan hengitysilmaan vaikuttavia pienhiukkas- ja typenoksidipäästöjä. Ne ovat henkilöautolla selvästi linja-autoa pienemmät. Ongelma on vanha linja-autokanta. Nykyisen EURO6-päästönormin mukaiset linja-autot ovat jo erittäin vähäpäästöisiä.

Jotkut ovat jo heränneet siihen, ettei hyvän ihmisen titteli irtoa astumalla ulkomailta käytettynä tuotuun nokivasarabussiin. Päästöjen lisäksi ollaan huolissaan kaupunkitilasta. Tällä tarkoitetaan, että henkilöautot aiheuttavat muunkinlaista haittaa – vaikkapa ruuhkia ja melusaastetta. Toisin on ratikan kohdalla. Muistan tosin valvoneeni edellisessä asunnossani sisäpihan makuuhuoneessa kuunnellen yön viimeisiä sporia, jotka jylisivät ohi kuin hävittäjälaivue. Ehkä muistan väärin.

Olemme hullaantuneet superkalliista rautapyöristä. Tampereella ”kaupunki ei ole kaupunki ilman ratikkaa” ja Turussakin 70 prosenttia kaupunkilaisista kannattaa lähes puolen miljardin euron investointia. Onhan ratikka mukava, mutta saanko ehdottaa vaihtoehtoa: BRT – Bus Rapid Transit on kuin kumipyörillä kulkeva ratikka, joka kulkee omalla ajourallaan ja toimii myös sähköllä. Ja mikä parasta, vain puolella ratikan hinnasta. Mm. Göteborgissa, Amsterdamissa ja Istanbulissa on BRT. Turku ping!

Myös yhteiskäyttöautoille on ladattu valtava odotusarvo. Tulevaisuudentutkijat hahmottelevat, ettei kukaan pian halua omistaa autoa. Siihen en usko. Omassa käytössä oleva auto kun antaa vapauden tulla ja mennä kellonajasta tai ruuhkatilanteesta riippumatta. Uskon kuitenkin, että tulevaisuuden yhteiskäyttöautot täydentävät omistusauton ja julkisen liikenteen palvelujen kirjoa.

Kun lähivuosikymmeninä markkinoille saadaan autonominen itsestään ajava auto, voi yhteiskäyttöautomarkkina räjähtää. Miksi kävellä pysäkille odottelemaan, jos kotiovelle on saatavissa auto? Rauhoittelisin kuitenkin innokkaimpia. Meillä on jo tuollainen palvelu: taksi ja kohta myös Uber. Hinta tässäkin ratkaisee. Veikkaanpa, että busseja, junia ja omistusautoja tarvitaan jatkossakin.

Pohditaan vielä, miksi joukkoliikenteen lisääminen on niin monen mielestä tavoiteltavaa. Joukkoliikenne tuo tasa-arvoa. Se sopii arvomaailmaamme. Mikä minulle on hyvä, kelpaa sinullekin.

Älkää ymmärtäkö väärin. En vastusta junia tai ratikoita, moderneista vähäpäästöisistä busseista puhumattakaan. Käytän niitä kaikkia myös itse. Ymmärrän myös, ettei kaikilla ole varaa tai halua omaan autoon. Vastustan annetun totuuden pureksimatta nielemistä. Vastustan sitä, että yhtä liikennemuotoa tarjotaan yleisratkaisuna kaikkiin liikennejärjestelmän ongelmiin.

Maantieteelle emme voi mitään. Sille voimme, että liikennejärjestelmämme palvelee kansalaisten yksilöllisiä tarpeita. Tarvitsemme niin henkilöautoja kuin fiksuja ja kustannustehokkaita joukkoliikenteen palveluja sinne, missä on joukkoja joita liikuttaa.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Tero Kallio
Tero Kallion on Autotuojat ry:n toimitusjohtaja

Leave a Comment