Helsinki 0, Tampere 0, Turku 2

Otsikko ei kerro jääkiekkotuloksista. Jos niitä arvioitaisiin, voisi sanoa, että kaikilla suurilla kaupungeilla menee varsin hyvin. HIFK, Tappara ja TPS ovat kaikki kolme taatusti mukana kevään pudotuspeleissä.

Ei, urheilutulosten sijasta kyse on kolmen kasvukeskuksen ministereiden määrästä. Olli Rehnin myötä Helsinki menettää ainoan ministerinsä, Tampereella ei nykyhallituksessa sellaista ole ollutkaan, mutta Turku nostaa valtioneuvosto-kiintiönsä aika pian yhdestä kahteen.

Kun itse saan palkkani Varsinais-Suomen etujen valvomisesta, moni saattaa luulla, että haluan kirjoituksellani ilkkua Stadille ja Manselle. Se ei ole tarkoitus. Päinvastoin, aikomukseni on ihmetellä, että Suomi lienee ainoa maa maailmassa, jossa tuollainen salkkujako on mahdollinen.

Tohtori Timo Aro on jo jonkin aikaa ansiokkaasti käynyt eräänlaista yhden miehen sotaa aluepoliittisessa keskustelussa. Hän muistuttaa poliitikkoja siitä, että yhteiskunnallinen päätöksenteko sulkee silmänsä vallitsevalta todellisuudelta. Politiikassa toimitaan niin kuin eläisimme edelleen viisikymmentälukua. Haikaillaan vanhoja aikoja ja puhutaan ihmisille pehmoisia, kun samaan aikaan Suomessa on käynnissä tismalleen samanlainen muuttoliike, joka muualla Euroopassa on ollut totta jo kauan ennen meitä.

Donald Trump survoo menemään Yhdysvalloissa yllättävän menestyksekästä presidentti-kampanjaa lupaamalla avata viime vuosina suljetut kaivokset ja korjata monet muut rakennemuutoksen aiheuttamat ongelmat. On surullista nähdä, kuinka moni amerikkalainen on noihin tyhjiin puheisiin tarttunut. Tosiasia on, että aika entinen ei palaa, oli kyse Suomesta tai Amerikasta.

Kotimaan politikkojen on korkea aika myöntää, että maanviljelyyn ja sotien jälkeiseen asutuspolitiikkaan perustuva yhdyskuntarakenne vie Suomen perikatoon. On hyväksyttävä, että erityisesti koulutetut nuoret ihmiset haluavat asua urbaanisti. Samoin on tajuttava, että jos aiomme ratkaista edes jollakin tavalla sivistyneesti vanhustenhuoltoon liittyvät haasteet, tarvitsemme nykyistä selkeästi tiiviimmän yhdyskuntarakenteen. Ennen kaikkea meidän on ymmärrettävä, että kaupungistuminen on aivan hyvä asia.

Aluepoliittisessa debatissa käytetään hämmästyttävän usein vieläkin sellaisia puheenvuoroja, joissa väitetään kaupunkielämän tuhoavan ihmisen terveyden ja vievän elämänpolun hunningolle. Toki lähiörakentamisessa tehtiin kuusi- ja seitsemänkymmentäluvuilla suuria virheitä, mutta pääosin pelottelupuheet ovat tuulesta temmattuja. Tosiasiat puhuvat aivan muuta: pohjoisessa ja idässä sairastetaan paljon enemmän kuin lännessä ja etelässä.

Suomen kasvukolmio jää Helsingin, Turun ja Tampereen sisään ja kun peliin lisätään Oulun alue, puhutaan kehittyvästä Suomesta. Ja sen pitäisi näkyä myös valtioneuvoston kokoonpanossa. Toki hyvää menoa on muuallakin, esimerkiksi Kuopio, Seinäjoki ja Vaasa porskuttavat erinomaisesti. Mutta muutoin Suomen tulisi kyetä päättämään Ruotsin lailla siitä, että tavoite koko maan asuttuna pitämisestä on suuri valhe. Juha Vainion kirjoittaman laulun sanoin pitää tajuta, että ”sen miehen työ jää puolitiehen, joka rakentaa vain varaan unelman”.

 

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Kari Häkämies
Kari Häkämies on Varsinais-Suomen maakuntajohtaja.

Leave a Comment