Harva puheenjohtaja muistetaan kahdesta ensimmäisestä vuodestaan

Tutustuin Alexiin 12 vuotta sitten. Lähdin oitis tekemään hänen eurovaalikampanjaansa. Minusta Suomi tarvitsi tuoretta tuulahdusta ja uudistusmielisyyttä, joka ei kumpua pelkästään oikeisto-vasemmisto akselista. Aika tarvitsi syvällistä näkemystä tarpeesta avautua maailmalle, korostaa yksilönvapautta ja tehdä töitä sen eteen, että sukupolvemme jättäisi myönteisen kädenjäljen Euroopan historiassa. Olen edelleen samaa mieltä. Ehkä vielä enemmän kuin silloin. 

12 vuotta sitten veimme Suomea länteen ja avasimme markkinoita niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Ymmärsimme, että Suomen menestystarina perustuu vapaakauppaan ja vanhojen menestyjien haastamiseen. Tällä vuosikymmenellä olemme kansakuntana menettäneet tulevaisuuden rakentajan itsetunnon ja taantuneet itsekin kaksinaamaiseen protektionismiin. Samassa puheessa saatetaan vaatia valtiota tilaamaan laivansa vain Suomesta ja patistaa Yhdysvaltoja avaamaan laivamarkkinansa meidän telakoille, eikä kukaan edes noteeraa ristiriitaa. Olemme unohtaneet tulevaisuuteen kurkottavan asenteen ja jämähtäneet poteroihin. Olemme unohtaneet mikä 2000-luvun vapaudessa on tärkeintä. Tältä tuntuu varsinkin, jos summaan puheita, joita olen nyt vuoden kuullut eduskunnan täysistunnoissa.

Meidän on palattava tulevaisuuteen. Palattava sille avautumisen, vapautumisen, sivistyksen ja läntisen integraation vaiheittaiselle tielle, joka teki Suomen 1900-luvun tarinasta menestyksen kansakuntien vertailussa. Minusta politiikan tehtävä on maksimoida vapaus ja varmistaa oikeudenmukaisuus. Vapaus tarkoittaa sitä, että emme tee arvovalintoja toisen puolesta kuin silloin, jos yhden valinta estäisi toisen vapauden. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa mahdollisuuksien tasa-arvoa ja vastuuta seuraaville sukupolville. Emme saa velkaantua lastemme piikkiin sen enempää rahassa kuin heikentämällä seuraavien polvien elinmahdollisuuksia ympäristötuhoilla.  

Puheenjohtajan tehtävä on maalata tulevaisuutta, vaikka valtiovarainministerinä hoitaisi tätä päivää. Jos joku politiikassa ilmentää ja ajaa asioita, joiden avulla Suomi on paras paikka seuraavankin Supercellin syntymiselle, niin se on Alex. Välillä se vaatii sellaista puhumista ja tekemistä, joka myös ärsyttää. Silti on parempi uskaltaa kuin olla liian varovainen.

Persoona jakaa – sitä en ihmettele. Välillä Alex on käänteissään niin nopea, ettei malta pysähtyä kunnolla analysoimaan. Osa eduskuntaryhmästä on arvostellut Alexin johtajuutta. Sitä olen paljon miettinyt. Jyrki Kataisen aikana näin eduskuntaryhmän ja ministeriryhmän vuorovaikutusta edellisen hallituksen elinkeinoministerin erityisavustajana. Aikanaan olin nuorten liiton puheenjohtajana kuulolla myös Sauli Niinistön viimeisenä ja Ville Itälän ensimmäisenä puheenjohtajavuonna. Ja nyt olen vuoden toiminut eduskuntaryhmän jäsenenä. Oma vilpitön tuntumani on, että Alexin tapa toimia ryhmän kanssa – ainakin viimeisen vuoden aikana – kestää vertailun hyvin. On käyty avoimia asiakeskusteluja vaikeissa paikoissa juuri ennen ratkaisevia neuvotteluita, eikä niinkään usein ole asetettu ryhmää vain tapahtuneiden tosiasioiden eteen. Toisaalta Alex on usein selkeästi maalannut vaihtoehdot ja keskustelun kuunneltuaan linjannut varsin selkeän johtopäätöksen – kuten pitääkin. Eduskuntaryhmästä on myös useammin valittu vastuuhenkilöitä valmisteluvaiheeseen ja suoraan hallitusryhmien neuvotteluihinkin. 

Tietysti aina on tarvetta parantaa juoksua ja korjailla suuntaakin. Alexhan on kilpailijaluonne – siitä ei päästä mihinkään. On ollut innostava seurata, miten puheenjohtajakisa on saanut Alexin muutenkin raskaasta keväästä huolimatta löytämään aina vaan uusia vaihteita itsestään. Kaveri painaa täysillä ja on kerännyt satojen puheluiden ja kohtaamisten kautta työkalupakkia myös siihen, miten kokoomusta ja Suomea voisi johtaa aiempaa paremmin. Ensimmäiset kaksi vuotta eivät yleensä ole se osuus puheenjohtajakaudesta, josta valtiomiehet muistetaan. 

Minusta suomalainen politiikka tarvitsee ravistelua uusista näkökulmista. Kaksi vuotta on siihen turhan lyhyt aika. Minusta kokoomuksen puheenjohtajan tärkein tehtävä on innostaa meidät kiipeämään kukkulalle, josta näkee riittävän kauas. Siksi Alex.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Kai Mykkänen

Kai Mykkänen on ulkomaankauppa- ja kehitysministeri.


Leave a Comment