Halutaanko opettajien työtä halveksia?

Ruotsissa ei opettajia riitä, koska opettajan työn arvostus ei ole oikealla tasolla. Hakijoita opettajankoulutukseen ei riittävästi ole. Sama on tilanne Norjassa.

Ruotsissa valtiovalta on joutunut tekemään ratkaisun, että joka vuosi valtio antaa kunnille 300 miljoonaa euroa korvamerkittyä rahaa opettajien lisäpalkkaan. Lisäksi Ruotsissa kohdennetaan vuosittain toinen 300 miljoonaa euroa opettajien urapolkujen luomiseen.

Tanskassa opettajat ovat suuressa määrin jättämässä opettajan ammattia, koska työmäärä on kohtuuton ja poliitikot tai työnantaja sanelevat kaiken, eivät halua neuvotella tai sopia. Opettajat kokevat, ettei heillä ole tarpeeksi aikaa oppituntien valmisteluun ja jälkitöihin. Joissain kunnissa on jo 20 prosentin opettajavaje. Kuitenkin Tanskassa esimerkiksi peruskoulun opettajan keskipalkka on 1 000 euroa parempi kuin Suomessa.

Suomessa tilanne on vielä toinen, mutta merkit alkavat olla hälyttäviä. Kasvava joukko opettajista joutuu irtisanomisten ja määräaikaisten työsuhteiden päättymisen vuoksi työttömäksi. Kasvava joukko erityisesti nuorista opettajista kokee uupuvansa ja harkitsee alan vaihtoa. Kasvava joukko opettajista ei usko jaksavansa työssään eläkeikään saakka.

Osa kunnista, Vantaa ja Espoo etunenässä, osoittavat opettajan työn arvostusta leikkaamalla järjestelmällisesti “direktio-oikeudellaan” erityisesti nuorilta opettajilta koko vuoden työstä osan palkkaa pois.

Samaan aikaan yksityinen sektori ja valtiovalta haluavat jäädyttää opettajien palkkatason vientiteollisuuden alle ja alaisuuteen.

Haluavatko suomalaiset ja Suomen poliitikot, elinkeinoelämä ja yksityinen sektori tosiaan halveksia opettajia ja opettajien työtä? Halutaanko romahduttaa suomalaista koulutustasoa? Näin ei saa eikä voi käydä.

On tärkeää muistaa, että esimerkiksi teknologiateollisuudessa palkat ovat vastaavan tason tehtävissä julkiseen sektoriin verrattuna 18 prosenttia paremmat kuin kunta-alalla. Työaika on viisi prosenttia pidempi. Kemianteollisuuden osalta palkkaero on 15 prosenttia ja työajan ero 4,3 prosenttia.

Ilman julkisen sektorin, sen osana JUKOn ja OAJ:n, mukana oloa minkäänlaista vientivetoista palkanmuodostusmallia ei Suomeen synny. Tälle sopimuskierrokselle sitä ei varmasti synny. Tarvitaan aivan toisenlaisia toimia mahdollisen uuden palkanmuodostusmallien pohjaksi.

Yksi pohja on, kun tulevaisuudessa yhdessä malleja rakennetaan ja sovitaan, puolet vientiteollisuuden palkanmaksuvarasta ohjataan suoraan julkisen sektorin palkkojen korottamiseen. Esimerkiksi Tanskassa tuollainen malli on. Jos yksityisen sektorin palkat nousevat enemmän kuin julkisella sektorilla, maksaa valtio kunnille palkkatukena erotuksen ja sillä taataan sama palkkakehitys julkiselle sektorille. Siis kunnat eivät voi säästää palkoista. Tämä on hyvä malli myös Suomeen. Se voisi Tanskan tapaan vähentää työtaisteluita sekä muita työmarkkinakonflikteja.

Ellei julkisen sektorin palkkojen ja muiden työehtojen kehittämistarpeita oteta riittävästi huomioon yhdessä rakennetuissa neuvottelujärjestelmärakenteissa ja -malleissa, on turha kuvitella minkäänlaisen yhteisen mallin syntyvän. Työrauhaongelmia kyllä syntyy.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Olli Luukkainen
Olli Luukkainen on Opettajien ammattijärjestön (OAJ) puheenjohtaja.

Leave a Comment