Hallitus teki comebackin

Tiistai-iltana sovittu kehyspäätös on tärkeä osa Juha Sipilän hallituksen eräänlaista “comebackia”. Yhteiskuntasopimuksen epämääräisyys, luottoluokituksen putoaminen, lisääntynyt sisäinen kuplinta puolueiden välillä ja sisällä saivat nyt vasta-annoksena oikeita päätöksiä. Ei ole ihme, että hallituksen sisällä on tällä hetkellä enemmän tyytyväisyyttä  kuin ehkä ulos päin näkyykään. Vaikka päätökset ovat osin vaikeita, niiden tekeminen osoittaa toimintakykyä.

Kokoomus lähti kehysriiheen valtiovarainministeri Alexander Stubbin johdolla puolustamaan valtiontalouden uskottavuutta ja toisaalta koulutuksen suojaamista lisäsäästöiltä. Tähän puolustustaistoon kokoomus lähti ikään kuin takamatkalta: Matti Vanhanen oli todennut, että indeksisäästöjen liian vähäinen tuotto on “filosofinen kysymys”, joka ei siis välttämättä vaadi lisätoimenpiteitä tai jos vaatii, niin niitä voisi lykätä seuraavalle vaalikaudelle. Perussuomalaisten joukossa oli kovaa painetta siirtää maahanmuuttokuluja menokehysten ulkopuolelle eli lykätä ongelmaa tuonnemmas.

Kaikki edellä mainitut ja hallituksen uskottavuuden kannalta oleelliset kysymykset Stubb tappoi neuvottelujen edetessä. Jos ei olisi tapettu, hallituksen neljän miljardin menosopeutustavoite vaalikauden loppuun mennessä olisi murskautunut. Paitsi valtiovarainministerille, myös puheenjohtaja Stubbille talousfundamenteista kiinni pitäminen oli tärkeä etappi. Velkaantumisen pysäyttäminen on myös hyvinvointikysymys: jos siitä ei pidetä huolta ja korot lähtevät nousuun, velanhoitokustannukset nousevat merkittävästi. Sadan miljardin velkapotissa prosentin nousu tarkoittaa miljardin lisäkulua. Ja jostain ne rahat on kerättävä, eikä sille työlle saa oppositiosta mitään tukea eikä armoa luottoluokittajilta.

Näyttää siltä, että hallituksen menopolitiikka kyllä pysyy kuosissa. Ratkaisevvaa julkisen talouden kannalta on tietenkin työllisyyden nostaminen, talouskasvu. Niihin hallitus kykenee antamaan sytykkeitä, mutta kovin paini käydään sittenkin maailmanmarkkinoilla. Jos talous alkaa elpyä, se tuo hallitukselle rutkasti helpotusta. Pääministeri Sipilä arvioi kehysriihen tiedotustilaisuudessa, että työllisyysasteen nouseminen 68 prosentista 72:een hoitaisi velkaongelman, pysäyttäisi velkasuhteen kasvamisen vaalikauden lopulla. On päivänselvää, että hallituksen piirissä tiedetään, ettei savotta ole helppo. Yhteiskuntasopoimuksen varaan ei voi hirveästi tukeutua, enintään suuntaa-antavia laskelmia voi tehdä ja toivoa parasta. Yhteiskuntasopimus toimii sitä paremmin, mitä kovempia palkankorotuksia kilpailijamaissa tehdään. Tällöin Suomen nollalinja kuroo kilpailutakamatkaa kiinni.

Hallituksen kehysriihen infrapaketti vaikuttaa pätevältä. Hankkeilla on tähdätty talouskasvuun: on satsattu elinekeinoelämän kannalta oleellisiin väylähankkeisiin sekä suurten kaupunkien väestökasvun edellyttämiin hankkeisiin kuten Raide-Jokeriin ja Tampereen ratikkaan. Kaikkien hankkeiden rahoitus tulee kehyksen sisältä.

Soten suhteen jako meni lähes käsikirjoituksen mukaan: kokoomus sai väännön jälkeen valinnanvapauden, keskusta piti maakuntien määrän ja sai sysättyä niille jonkin verran lisää valtaa. Valinnanvapauden periaatekirjaukset ovat selvät. Tuottaja ja järjestäjä erotetaan, tuottajaorganisaatiot yhtiöitetään. Se kuinka laajana valinnanvapaus toteutuu ja millä tavalla, jää kuitenkin Mats Brommelsin työryhmän varaan. Eli mitkä hoidot esimerkiksi ovat valinnanvapauden piirissä. Peruslinjaus on, että valinnanvapaus ulotetaan perusterveydenhuoltoon ja soveltuvin osin erikoissairaanhoitoon.

Keskusta sai maakuntahallinnon, mutta sen valta ei ole mittava. Yleinen toimivalta säilyy kunnilla, maakunnat saavat niille erikseen osoitetut. Verotusoikeutta ei maakunnille vielä tullut. Se vaatisi jo seuraavankin hallituksen hyväksynnän. Mutta yhtäkään maakuntaa ei lakkautettu, siitä toki keskustalainen pääministeri piti tiukasti kiinni. Lopulta jokainen maakunta sai sote-alueensa, mikä sekin oli keskustan tavoite.

Hallituksen kehys- ja sote-ratkaisu on kompromissi, niin kuin ovat kaikki merkittävät päätökset monipuoluehallituksessa. Parasta hallituksen kannalta olisi, että tehtyyn kompromissiin kaikki kolme hallituspuoluetta olisivat aidosti tyytyväisiä. Se lisäisi luottamusta hallituksen sisällä ja antaisi johtotroikalle uskoa puskea uusia päätöksiä. Pitää muistaa sekin, että hallitus on vasta kymmenen kuukautta vanha.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Alberto Claramunt
Päätoimittaja
Nykypäivän ja Verkkouutisten päätoimittaja.

Leave a Comment