Hallituksen tavoitteet ovat oikeita mutta keinot vääriä

Keväällä 2017 Juha Sipilän hallituksella on ollut kaksi vuotta aikaa vastata Suomen talouden haasteisiin. Hallitus on jo antanut neljästä budjetistaan kaksi, mutta yhtään vastausta ei ole ainakaan vielä kuultu. Velkaantuminen on nopeampaa kuin edellisen hallituksen loppukaudella, eikä työllisyydessä ole tapahtunut merkittävää parannusta. Päinvastoin, pitkäaikaistyöttömyys on nyt ennätyskorkealla.

Ensimmäisen vuotensa hallitus kulutti ristiretkellään suomalaisten palkkoja vastaan. Sen seurauksena solmittiin kilpailukykysopimus. Sopimus leikkaa palkkoja ja pidentää työaikaa. Hintakilpailusta on tullut hallitukselle pakkomielle. Suomi ei kuitenkaan koskaan menesty halpatyömaana. Joku tekee työn aina halvemmalla kuin suomalainen.

Pian kilpailukykysopimuksen valmistuttua Turun telakka sai uuden jättitilauksen. Telakan johtaja ilmoitti, että palkat eivät ole ongelma. Kaupat syntyvät teknologisten innovaatioiden, ammattitaitoisen ja osaavan työvoiman, vahvan markkina-aseman ja myynnin kykyjen ansiosta. Menestys perustuu siis kaikkeen siihen, jonka hallitus on järjestelmällisesti laiminlyönyt.

Hallitus tavoittelee 110 000 uutta työpaikkaa ja työllisyysasteen nostamista 72 prosenttiin. Tavoitteet ovat oikeita, mutta ne eivät toteudu, sillä keinot ovat vääriä. Hallituksen tavoitteena on luoda uusia työpaikkoja palkkojen leikkaamisen lisäksi alentamalla verotusta kaikista suurituloisimmilta suomalaisilta. Näihin suurituloisia suosiviin veroratkaisuihin kuluu satoja miljoonia euroja, mutta onko niillä vaikutuksia kasvuun ja työllisyyteen. Hallituksen omien arvioiden mukaan ei juurikaan. Tähän arvioon on helppo yhtyä.

SDP:n lähtökohdat kasvun ja työllisyyden tukemiseksi ovat erilaiset kuin hallituksella. SDP:n vaihtoehdossa talouskasvu ja työllisyysvaikutukset perustuvat useamman eri toimenpidekokonaisuuden yhteisvaikutukseen. Näitä ovat muun muassa:

  • Miljardin euron korjausrakentamisen käynnistäminen sisäilmaongelmien korjaamiseksi
  • Uusiin liikenneverkkoihin ja asuntorakentamiseen 180 miljoonan euron satsaus
  • Tulevaisuuden elinkeinopaketin satsaukset 120 miljoonaa euroa
  • Työeläkemaksujen väliaikaiseen alentamiseen sopimalla samalla niiden takaisinmaksusta
  • Aktiiviseen työvoimapolitiikkaan ottamalla käyttöön SDP:n mallin mukainen työllistämisseteli ja pelastamalla nuorisotakuun

Suurituloisia hyödyttävän, vailla työllisyysvaikutuksia olevan yrittäjävähennyksen vaihtoehdoksi SDP tarjoaa ALV-alarajan nostamista 30 000 euroon sekä ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottamista 20 000 euron verovähennyksellä.

Nämä toimenpiteet vaikuttaisivat työllisyyden suhteen tässä ja nyt. Samalla ne parantaisivat varsinkin pienten yritysten kasvumahdollisuuksia. Ostovoiman suhteen SDP:n vaihtoehto hyödyttää pieni- ja keskituloista palkansaajaa 100-200 euroa enemmän. Keskimääräinen työeläkkeen saaja hyötyy 160 euroa enemmän. Rikkaiden veronkevennyksiin ei ole tarvetta.

SDP:n vaihtoehdon työllisyysvaikutukset vuodelle 2017 ovat 38 000 uutta työpaikkaa.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Antti Rinne
Antti Rinne on SDP:n puheenjohtaja.

One thought on “Hallituksen tavoitteet ovat oikeita mutta keinot vääriä

  1. Hallituksen keinovalikoima talouden nostoon viittaa vahvasti siihen että siellä haikaillaan takaisin 1800- luvun kultaisiin aikoihin. Työllisyys laitetaan kuntoon pakko-ohjaamalla kansalaiset nöyryyttäviksi koettuihin nollasopimus- ja provisiopalkkapohjaisiin apu- ja myyntityöhin tai “tuottamaan palveluja kotitalouksille”- moderni termi piika- ja renkiyhteiskunnan palauttamiselle. Näitä kaikkia yhdistää se ettei niiden tekeminen tuota juuri arvoa sen paremmin tekijöilleen kuin teettäjillekään.

    Tarkoitus lienee kaunistaa tilastoja, saada poliittista uskottavuutta, keventää valtion verotuspaineita ja toisaalta luoda uusi orjaluokka tekemään yhteiskunnan peruspalvelut mahdollisimman matalalla kustannuksella ja tuottamaan herrasväelle henkilökohtaisia ylellisyyspalveluja.

    Eikä siinä mitään – jos orjallisesti kuvitellaan että sodan jälkeen vallinnut maailma jossa ihmisille oli tarjolla aina vain parempituottoisia työpaikkoja, ihmistyön tarjonta oli rajoitettua ja henkilökohtaiseen työhön perustuva sosiaalinen nousu jatkuisi – niin kuviohan saattaisi toimia.

    Vaan kun näin ei enää ole. Pääomien ja työvoiman vapaa liikkuvuus, hurja väestönkasvu ja nopeasti kasvava koulutetun työvoiman tarve yhdistettynä automaation on kääntänyt junan jo aikaa sitten. Vastaisuudessa kilpailu järjellisistä työpaikoista vain kiristyy, rakenteellinen työttömyys länsimaissa vain kasvaa ja tulonjako ihmistyön ja pääoman välillä räjähtää käsiin.

    Illuusiot jostain “kyllähän tänne yksityinen raha investoi kun vain saadaan kustannukset kuriin” – ajattelusta voi työntää roskakoriin. Tänne sen paremmin kuin mihinkään muuallekaan länsimaihin ei työvoimavaltaisia investointeja tee enää kukaan. Niin alas kustannuksia ei ilman sisällissotia Euroopassa saada.

    Onneksi tämä kova todellisuus alkaa olla jo maailmalla laajasti tunnistettua. On siis toivoa että jotakin oikeita globaaleja korjausliikkeitä on tiedossa ennen kuin menee ns “hulinax”.

Leave a Comment