Onko vain hyväosaisilla oikeus perhe-elämään?

Irakilaisen perheen tapaus on herättänyt aiheellista arvostelua Suomen perheenyhdistämispolitiikan nykytilasta ja hallituksen esittämistä lisäkiristyksistä. Irakilainen Suomessa työskentelevä perheenisä sai Suomesta pysyvän turvapaikan ja oleskeluluvan, sillä hän ei voi palata Irakiin, missä hänen henkensä on vaarassa. Maahanmuuttovirasto kuitenkin päätti käännyttää hänen vaimonsa ja perheen kolmevuotiaan tyttären takaisin Irakiin. Ravintolan autonkuljettajana työskentelevän perheen isän tulot olivat Maahanmuuttoviraston mielestä liian matalat koko perheen elättämiseksi Suomessa. Vain turvapaikan saanut isä ja perheen helmikuussa syntynyt vauva olisivat saaneet jäädä Suomeen.

Korkein hallinto-oikeus kuitenkin kielsi käännytyspäätöksen toimeenpanon. Perhettä ei saa käännyttää ennen kuin korkein halinto-oikeus on ehtinyt käsitellä perheen jättämän valituslupahakemuksen. Sen käsittely saattaa kestää useita kuukausia.

Perheen kannalta on huojentavaa, että käännytys on jäissä. Se ei kuitenkaan vielä tarkoita, että perheen äiti ja kolmevuotias tytär saisivat lopulta jäädä Suomeen. Perheelle päätöksen odottaminen on tuskallista.

Helsingin Sanomien uutisoima irakilaisperhe on vain yksi esimerkki nykyisen tiukan perheenyhdistämistä koskevan lainsäädännön ongelmista. Irakilaisperheen hakemus hylättiin, sillä lain mukaan nelihenkisen perheen nettotulojen olisi pitänyt olla 2600 euroa kuukaudessa koko perheen elättämiseksi. Laki kohtelee turvapaikanhakijoita eriarvoisesti. Jos vanhemmat olisivat olleet naimisissa jo ennen isän turvapaikkapäätöstä, tulorajat eivät olisi koskeneet perhettä.

Lisäksi hallituksen suunnittelemat kiristykset perheenyhdistämisen ehtoihin aiheuttavat monissa perheissä suurta huolta ja epävarmuutta. Sisäministeriö on ministeri Petteri Orpon johdolla kiristämässä edelleen perheenyhdistämisen kriteereitä. Jos hallituksen ajama laki menee läpi, toimeentulovaatimus koskee jatkossa myös niitä kansainvälisen suojelupäätöksen saaneita perheitä, joiden perhe on perustettu ennen Suomeen tuloa.

Esitys laajentaisi perheenyhdistämisen ankaria tulorajoja kaikkiin suojelua Suomesta saaneisiin ihmisiin – myös alaikäisiin lapsiin. Viesti on, että irakilaisen perheen tapauksesta halutaan sääntö, ei poikkeus. Lakiesityksellä asetetaan tulorajat kansainvälistä suojelua saaville, jopa Suomeen alaikäisinä tulleille lapsille, mikä on kohtuuttomuuden lisäksi absurdia. Toissijaista suojelua saaville tulorajaedellytys olisi ehdoton.

Hallituksen linja on syrjivä ja eriarvoistava, sillä se takaisi oikeuden perhe-elämään vain hyvin toimeentuleville perheille. Köyhien lasten perheet hajotettaisiin. Köyhällä ei olisi oikeutta perhe-elämään.

Orpo perustelee esitystään sillä, että “riittävän yhtenäisen EU-lainsäädännön puuttuessa” Suomikin vetää perheenyhdistämisen vaatimukset EU:n minimitasolle. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho perusteli perheenyhidstämisen tiukentamista vetoamalla EU-direktiiviin, vaikka EU:n perheenyhdistämisen direktiivin tarkoituksena on parantaa ihmisoikeuksia EU:ssa, ei heikentää niitä. Direktiivi luotiin, jotta se nostaisi direktiiviä heikompaa suojelutasoa turvanneiden maiden tasoa korkeammaksi. Direktiivin tarkoituksena on turvata ulkomaalaisille oikeus perhe-elämään ja lapsille oikeus asua vanhempiensa kanssa.

Ministeri Orpo on valinnut epäinhimillisen turvapaikanhakijoiden oikeuksia kiristävän linjan, vaikka on samaan aikaan ilmaissut olevansa huolestunut kovista yksittäispäätöksistä. Hallitus ja ministeri Orpo ovat vastuussa Suomen maahanmuutto-ja turvapaikkapolitiikan kokonaisuudesta, johon hallitus on nyt tekemässä huomattavia kiristyksiä.

Perheenyhdistämiseen ei myöskään tule tehdä uusia kiristyksiä. Sen sijaan ministeri Orpon on selvitettävä laajasti nykylain ongelmat ja lasten oikeuksien toteutuminen. Suomen voimassa oleva turvapaikkalainsäädäntö ja sen tulkinta on jo tällä hetkellä todella tiukkaa. Ministeri Orpon olisi arvioitava nykytila ja sen vaikutukset ihmisoikeuksien ja erityisesti lapsen oikeuksien näkökulmasta.

Irakilaisperheen tapaus odottaa, että Suomessa poljetaan lapsenoikeuksia. YK:n lapsenoikeuksia koskevaan yleissopimuksen mukaan lapsen etu tulee asettaa aina etusijalle kaikissa lapsia koskevissa viranomaisten toimissa. Lapsen etu on se, että perhe voi olla yhdessä: pääsäännön tulisi olla, että turvaa saaneen koko perhe voi jäädä Suomeen ja lapsen jo ollessa Suomessa muun perheen pitää voida tulla Suomeen.

Keskustan Matti Vanhanen totesi tänä aamuna Ylen Aamu-televisiossa, että Maahanmuuttovirasto soveltaa vain olemassaolevaa lakia. Hallitus ei kuitenkaan voi väistää vastuutaan: lait ja sen tulkinnat on muutettava kunnioittamaan lasten oikeuksia. Myös perustuslakivaliokunta on korostanut sitä, että lasten oikeuksia on aina kunnioitettava.

Pakolaiskriisin yksi keskeinen ratkaisu olisi uusien laillisten ja turvallisten reittien luominen. Perheenyhdistäminen on juuri tällainen laillinen reitti. Hallituksen esittämillä kiristyksillä vaikeutetaan laillisen reitin – yhden harvoista olemassa olevista – käyttöä, ja siirretään hakijoita vaarallisille, salakuljettajia hyödyttäville laittomille reiteille.

Kotoutumista ei edistä se, jos esimerkiksi bussikuskina työskentelevä maahanmuuttaja tietää, etteivät tulot tule koskaan riittämään perheenyhdistämislupaan. Perhe on ensisijainen kotoutumisen kannalta ja siksikin perheenyhdistämistä tulee edistää, muuten hallituksen puheet kotoutumisesta ja syrjäytymisen ja radikalisoitumisen ehkäisemisestä jäävät tyhjiksi korulauseiksi.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Outi Alanko-Kahiluoto
Kansanedustaja, eduskuntaryhmän puheenjohtaja (vihr.)

Leave a Comment