Löytyy perusteet EU-kansanäänestykselle

Perussuomalaisten puheenjohtaja kandidaatti Sampo Terho aiheutti hälyn eduskunnassa (31.5.2017) puhuessaan EU-kansanäänestyksen puolesta pääministerin ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon yhteydessä käydyssä keskustelussa.

Kokoomuksen Alexander Stubb piti spekulointia EU kansanäänestyksestä vastuuttomana. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mukaan Terhon puheet olivat potentiaaliselle ministerille sopimattomia.

On tietysti ymmärrettävää, että kun keskustelun aiheena on ulko- ja turvallisuuspolitiikka, niin tällaiset avaukset herättävät tunnekuohuja, ulkopolitiikan perushyveisiin kun kuuluu se, että mikään ei muutu: Status Quo on yhä Merikasarmin väen lempibändi.

Terhon avaus kuitenkin todisti todeksi vanhan sanonnan siitä, että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Terholla on pointti. Sisäpoliittisesti olisi oikeudenmukaista järjestää EU-kansanäänestys.

Moni voi ihmetellä miksi se pitäisi järjestää, kun sen tulos olisi aika suurella todennäköisyydellä etukäteen selvä. Suomi on ja pysyy EU-jäsenenä, sehän lukee jo perustuslaissakin. Ja siinä se syy äänestykselle piileekin.

Jäsenyyspohdintojen aikana moni jäsenyyttä vastustanut vaati  asiasta säädettävän perustuslaki-säätämisjärjestyksessä. Sitä perusteltiin sillä, että päätöksenteko oli siirtymässä Helsingistä Brysseliin, mikä taas soti perustuslain toisen pykälän ensimmäisen lauseen kanssa, joka väittää valtiovallan ja sitä kautta ylimmän lainsäädäntövallan kuuluvan Suomen kansalle, ei Euroopan parlamentille.

Tuolloin asia ratkaistiin kuuntelemalla niin kutsuttuja perustuslakiasiantuntijoita, jotka väittivät EU-jäsenyyden olevan kuin mikä tahansa kansainvälinen sopimus, jota Suomi sitoutuu noudattamaan. Tulkinta oli näin jälkikäteen katsottuna käsittämätön, joskin tuolloin monien mielestä ulkopoliittisesti välttämätön.

Se, että kyseessä oli luokaton tulkinta tuli tunnustettua kun perustuslakia viimeksi päivitettiin, silloin sinne kirjattiin ilman sen suurempia fanfaareja Suomen olevan EU:n jäsen. Ristiriita on ilmeinen: liittyminen ei ollut perustuslakikysymys mutta eroaminen olisi.

Tämän ristiriidan korjaamiseksi Terhon vaatimus on tässä hetkessä ulko- ja EU-poliittisesti hankala, mutta sisäpoliittisesti moraalisesti perusteltu.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Eero Iloniemi
Eero Iloniemi on yhteiskuntasuhdekonsultti Fipra Finland Oy:ssä.

Leave a Comment