Epätasa-arvo alkaa työhaastattelusta

Olen suuren hämmennyksen vallassa seurannut keskustelua Finlaysonin lanseeraamasta kampanjasta, jossa naiset maksavat euron ostoksesta 83 senttiä. Kampanja on erinomainen markkinointikampanja –  ja samaan aikaan hieno tapa nostaa esiin miesten ja naisten välisiä palkkaeroja.

Kampanjan lanseeraamisesta ei mennyt montaa minuuttia, kun pikkusieluiset miestosikot, joilla tuntuu olevan täysi puute myös huumorintajusta, sekosivat. Saatiin aikaiseksi 13 kantelua tasa-arvovaltuutetulle ja tähän saakka itselleni tuntematon Miesten tasa-arvo ry. riehaantui täysin. Keskustelu, jota niin sanottujen miesaktiivien puolelta käytiin, johti siihen tilanteeseen, että jo hetken joutui pohtimaan, kehtaako enää sanoa olevansa mies. Eli voi vain todeta, että sitä saa mitä tilaa.

Naisten ja miesten palkkaerot ovat todellisia. Sitä ei voi kiistää ja ne ovat merkittävä tasa-arvo-ongelma. Yksi merkittävä kysymys, joka on jäänyt liian vähälle huomiolle ovat rekrytoinnit. Olen monia rekrytointeja tehneenä huomannut, että jo työhaastatteluissa miesten ja naisten välillä sekä palkkatoiveissa että muissa työsuhteen liittyvissä kysymyksissä on merkittävä ero.

Miehet nostavat haastattelussa huomattavasti useammin esiin palkkakysymykset ja sen, että haluavat ensimmäisenä kesänä myös palkalliset lomat. Naiset taas harvoin haastatteluissa esittävät vaatimuksia ja asettavat pyyntönsä palkkahaarukan alapäähän, vaikka olisivat käytännössä jo tilanteessa, jossa heidän valintansa on lähes varma. Tämä johtaa, varsinkin asiantuntija-ammateissa joissa palkassa on merkittävät henkilökohtaiset vaihtelut, tilanteeseen, että nainen lähtee liikkeelle miestä alempaa.

En ole sitä mieltä enkä näe ratkaisuksi sitä, että palkkoja pitäisi säädellä nykyistä enempää tai että henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvää palkka-hajontaa pitäisi kaventaa. Merkittävämpi kysymys on se, miten naisten itsevarmuutta ja itseluottamusta työelämässä voitaisiin vahvistaa.  Itse uskon, että päämääränä tulisi olla se, että naiset toimisivat tässä asiassa miesten tavoin.

On olemassa asioita, joissa miestenkin etua pitäisi ajaa. Varsinkin liittyen syrjäytymiseen ja huoltajuuskysymyksiin. Mutta muutamat niin sanotut miesten etuja ajavat järjestöt ovat onnistuneet tekemään siitä lähes mahdotonta. Se tosikkomaisuus ja fanatismi, millä näitä asioita näissä järjestöissä käsitellään, on onnistunut tekemään näiden asioiden sinänsä tärkeän ja järkevän keskustelun käytännössä erittäin vaikeaksi. Vähissä ovat ne jotka haluavat tulla samaistetuksi kyseisiin järjestöihin.

Summa summarum. Naiset, tunnistakaa vahvuutenne ja uskaltaa pyytää tarpeeksi palkkaa. Me miehet tehdään se jo!

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Panu Laturi
Osakas, johtava asiantuntija, N2 Comms.

Leave a Comment