Eläinsuojelulaki, idealismi ja tolkku

Vasikka on lehmän lapsi, lehmä on vasikan äiti, joka synnytti lapsen. Monella suomalaisella nykyihmisellä on maataloudesta täysin vieraantunut käsitys.

Suomalaiset ovat vieraantuneempia maalaisuudesta ja ruoan tuotannosta kuin monessa muussa maassa.

Lehmä ei synnytä lasta, vaan lehmä poikii vasikan.

 

Eläinsuojelulain uudistus on vaikea rasti, kun tuotantoeläintalous on niin monelle vieras ja käsittämätön asia. Sähkö tulee töpselistä ja liha kaupasta.

Eri näkemyksiä ei saada kohtaamaan toisiaan tolkun rajoissa. Eläinkäsitys on niin sanotuilla eläinsuojelijoilla aivan eri maailmasta kuin ruuan tuottajilla.

Yhteistä on se että kukaan ei varmaan halua tieten tahtoen kohdella eläimiä huonosti, mutta sitä tapahtuu.

Aktivistien eläinhoitolasta löytyy laiminlyöntejä ja maatiloilla samoin.

 

Tuottajat moittivat aktivistien eläintarhaa, johon ”pelastetaan” yksittäisiä eläimiä, osaamattomasta hoidosta. Niin sanotut eläinsuojelijat taas haukkuvat farmareita murhaajiksi ja pahimmillaan raiskaajiksi.

Eläintä ei saisi tappaa, mutta joskus myös eläimen kärsimykset on lopetettava armollisesti ja nopeasti. Eläimen pitää saada hyvä elämä ja hyvä kuolema.

Eläimen hyvinvointi vaatii laajakatseisuutta ja vahvaa ammattitaitoa, ei kinastelua lillukoista.

Paitsi niin sanotuissa eläinsuojelijoissa, myös tuottajissa on osaamattomia. Eläinsuojelijoilla taas ei ole tietoa eikä osaamista.

Farmareilla omat terveys- ja viinaongelmat ovat usein ongelmien taustalla. Samoin talouspaineet vievät halun työhön. Eläinten hoito vaatii jokapäiväistä tarmoa, pyhät arjet.

 

Eläinsuojelulain uudistuksella tarkoitetaan hyvää. Sitä ei ole kohdistettu niille jotka hoitavat hyvin, vaan niille joilta on iso remmi luistamassa, eläimet ja myös ihmiset kärsivät.

Lakiuudistus ei saa hankaloittaa tavallisen kotieläintilan arkea. Lain valmistelussa on aivan tarpeeksi ideologiaa, mutta heinäntekojärkeä saisi olla enemmän.

Niitä jotka hoitavat huonosti, löytyy ja tulee löytymään, varsinkin lemmikkieläinten pitäjissä. Jos koiralla on kengät ja housut, on jotain ymmärretty väärin.

 

Yksi vakava puute löytyy myös eläinlääkärikunnan sisältä. Osa on erittäin ammattitaitoista tavallisella järjellä varustettua väkeä.

Osa ymmärtää gerbiilien kampaamista ja pupujen hammashoitoa, mutta he eivät välttämättä ymmärrä naudan tuotantovaiheen kuntoluokasta tai tuotantoeläimestä enempää kuin sika, vaikka älykäs onkin, Pohjantähdestä.

Koko eläinlääkärikunnan olisi syytä katsoa peiliin ja poimia huonot osaajat pois ainakin valvontatehtävistä. Valvontatehtäviin ollaan nyt osoittamassa myös kouluttamatonta porukkaa. Jos näin tapahtuu, katastrofin ainekset ovat valmiit ja vidakon lait astuvat voimaan.

 

Toisaalta valvontaeläinlääkärin virka on vähän kuin säkinpitelijän hommaa — sitä ei kiitellä, mutta ei siihen hommaan aina sitä parasta pannakaan.

 

Kaikkea ei voi kirjata lakin viimeistä piirtoa myöden. Jossain pitää holhoamisenkin raja olla. Yksi kiistan aihe on, pitääkö eläimellä olla juomavettä riittävästi, vaiko kaiken aikaa. Tästä kiistellään myös eläinlääkärikunnan sisällä.

Eräs eläinlääkäri sanoi, että jossain tuotantomuodossa vedenjakelu koko ajan ei vain onnistu. Esimerkiksi vasikan iglukasvatus. Luonnossakin eläin juo vain ajoittain. Talvella luonto ei tarjoa kuin jäätä.

Kunnan virkaeläinlääkärit ja koko eläimen sähköinen valvontajärjestelmä on vain itsessään niin tehokas, mukaan lukien oman elinkeinon omavalvonta, että sekin jo itsessään toimii hyvin. Jos teurasruhoissa havaitaan ongelmia, se on kuin kutsu valvontakäynnille.

Mutta sekään seula ei riitä.

 

Mikään ei riitä sataprosenttiseen lopputulokseen, niin kauan kuin eläimiä ihminen hoitaa.

Nyt on vain muotia inhimillistää eläin ihmisen kaltaiseksi.

Eskimot ovat kansa, joilla on ehkä lähin ja pitkäaikaisin suhde koiriinsa. Mutta hekään eivät pidä koiriaan sielullisina olentoina.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Hannu Koivisto

Hannu Koivisto on vapaa toimittaja Kurikasta.


Leave a Comment