Ei luulisi olevan mahdollista

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Kerroin tuttavalleni suomalaisen farmarin viranomaisvalvonnoista. Hän sanoi ettei usko minua. “Eihän tuo voi olla sivistysvaltiossa totta”.

Olen toimittajan työssäni lähellä suomalaisen ruuan tuottajia. Saan paljon puheluita yksityisiltä kansalaisilta. Heillä on hätä. Viranomaisvalvonnat ovat liian usein mielivaltaisia ja niistä valittaminen on tehty mahdottomaksi.

Maajussin tekemisiä valvotaan monelta suunnalta. Viranomaisia piisaa kuin lipinpiruja. Tukivalvonnat pellolla tehdään millimetrinauhalla, kun esimerkiksi Etelä-Italiassa ne tehdään lentokoneesta.

Vaikka farmari hyväksyy viranomaisen päätöksen digitoidusta peltoalasta, joskus sekään ei riitä, jos digitoitu ala on muuttunut. Ja sanktioita rapisee.

Tuet maksetaan ilman että tuen saaja saisi erittelyä, mikä tarkoittaa sitä että et tiedä onko tuet laskettu oikein, kun et tiedä edes laskentaan kuuluvia hehtaareita. Esimerkiksi ympäristötukeen kuuluvat kerääjäkasvit, puutarhakasvit, kasvipeitteisyys, monimuotoisuuspellot ja suojanvyöhykenurmet.

Eläinvalvonnoista vastaavat eläinlääkärit ovat omaksuneet usein poliisin tehtävät, ajoittain he tulevatkin poliisin kanssa. Avin johtava päällikkö myönsi minulle joskus vuosia sitten että eläinlääkäreiden ammattitaito valvontatehtävissä on kirjavaa.

Oma kokemus praktiikkaa tekevistä eläinlääkäreistä on pelkästään erinomainen.

Eläintenpitokieltopäätös saattaa olla joskus perusteltu. On olemassa useita tapauksia, jotka ovat varsin kiistanalaisia. Ongelma on siinä että oikeusprosessi maksaa. Farmari on aina heikoilla oikeusprosessissa, jonka toisessa vaakakupissa on esimerkiksi läänineläinlääkäri. Hierarkiassa alempi kunnaneläinlääkärin ja maatalouslomittajan lausunto häviävät todistelussa painoarvossaan käräjillä mitä todennäköisemmin. Näin kertoi minulle korkea oikeusoppinut.

Viranomaispäätös on ja pitää, oli se oikein tai väärin. Päätöksestä valittaminen on käytännössä mahdotonta. Tilalla jolta kiellettiin todennäköisesti ainoana maailmassa ADE-vitamiinin annostelu eläimille, ei saanut tuhansien eurojen sanktioon edes valituslupaa hallinto-oikeudelta. Valitusprosessi on nyt kestänyt kolme vuotta eikä loppua näy.

Erityisesti kiinnostaisi tietää mikä on eläimen puhtaudessa termi ”riittävä”. Sitä ei ole kirjattu mihinkään, vaan se on ainoastaan valvontaeläinlääkärin subjektiivinen näkemys. Subjektiivinen näkemys tuomioon voi olla esimerkiksi sateen jälkeen kuraiset eläimet.

Laissa esitetyt termit ”riittävä” tai ”täytyy huolehtia” ovat veteen piirrettyjä viivoja. Vaatimuksia ei ole konkretisoitu.

Eläinsuojelulaissa tullaan vaatimaan eläinten pitäjältä osaamista eläinten pitoon. Herää kysymys onko edes lain valmistelijoilla tarvittavaa osaamista eläinten pitoon? Lain valmistelussa ei ole ollut yhtäkään asianosaista farmaria mukana — erilaisia aktivisteja kylläkin.

Suomalaista kotieläintaloutta ja ruuan tuotantoa arvostellaan monelta suunnalta varsin asiantuntemattomasti.

Asiantuntemattomuus ja eräänlainen välinpitämättömyys koskee myös suurta osaa viranomaisia.

Hannu Koivisto
Hannu Koivisto on vapaa toimittaja Kurikasta.

Leave a Comment