Eduskuntaan vähemmän puhetta – enemmän töitä

Mikä on kansanedustajan työpaikka? Jos kansalaisilta kysytään, se on istuntosali. Kun televisio näyttää lähes tyhjää salia, siitä kuullaan Kansan radiossa, kirjoitetaan yleisön osastoissa ja raivostutaan sosiaalisessa mediassa.

Kansanedustajilla on kyllä muitakin työpaikkoja, ihan omasta työhuoneesta alkaen, mikä on tosin monen mielestä liikaa. Siellä kuitenkin luetaan asiakirjoja, valmistaudutaan kokouksiin, kirjoitetaan puheita, soitellaan työn vaatimia puheluita tai vastataan niihin jne.  Ja kyllä, voi siellä torkutkin ottaa, mutta ei lasketa sitä työksi.

Eduskunnan täysistunnosta lakiesitykset, samoin talousarviot lähetetään valiokuntien käsiteltäviksi, niissä tehdään kansanedustajien tärkein ja suuritöisin homma. Valiokuntien kokoushuoneet ovat siis myös työpaikkoja. Huomattakoon kuitenkin, että valiokunnat eivät kokoonnu istuntojen aikana.

Eduskunnassa on paitsi eduskuntaryhmien huoneet, paljon muitakin kokoustiloja. Ne ovat usein hyvinkin varattuja erilaisten työryhmien toimikuntien ym. elimien kokouksiin. Niissäkin menee paljon kansanedustajan aikaa. Eduskunnan kuppilassakin käydään usein keskusteluja, joissa käsitellään työhön liittyviä asioita.

Palataanpa istuntosaliin. Siellä iltakaudet istuva edustaja, joka usein kyttää myös puheenvuoroja kaunistaakseen tilastojaan, tuhlaa omaa, eduskunnan henkilökunnan aikaa ja yhteiskunnan varoja. Kun katsoo eduskunnan ”ahkerimpien” puhujien listaa, ei tarvitse olla kovinkaan hyvä politiikan tuntija todetakseen, että sieltä ei juuri arvostetuimpia edustajia löydy.

Istuntosali on toki nykyään entistä useammin paremmin miehitetty kuin aiemmin. Kyselytuntien, välikysymyskeskustelujen, hallituksen selontekojen ja tiedonantojen sekä ajankohtaiskeskustelujen televisiointi jostakin syystä aktivoi edustajia istumaan paremmin paikallaan.

Nuo mainitut erityisistunnot ovat lisääntyneet merkittävästi. Se on taas johtanut siihen, että niissä käytettävien puheenvuorojen pituutta on haluttu rajoittaa ”keskustelun elävöittämiseksi”. Tässä on osin onnistuttu, debatit ovat usein hyvinkin värikkäitä sanasotia. Lyhyessä ajassa on sanottava terävästi. Monella se muuttuu ilkeydeksi, asian kustannuksella. Joskus tuntuu keskusteluja seuratessa, että ehkä K 12 -merkintä sopisi television ohjelmaluetteloon näiden kohdalle.

Puhuminen kuuluu parlamenttiin, jo sanan merkityksenkin takia. Tuntuu kuitenkin, että siitä on tullut itsetarkoitus. Kun uutisissa kerrotaan, että hallitus valmistelee lakiesitystä, haluaa oppositio nostaa sen esille ensin kyselytunnilla ja seuraavalla viikolla jauhetaan samaa välikysymyskeskustelussa.  Jos hallituksen esitys joskus valmistuu, toistetaan samat asiat jälleen lähetekeskustelussa. Kun valiokunnan mietintö päätyy saliin, toistetaan moneen kertaan kuultua ensimmäisessä ja varmuudeksi vielä toisessakin käsittelyssä.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Heikki A. Ollila
Heikki A. Ollila (kok.) on kunnallisneuvos ja entinen kansanedustaja.

Leave a Comment