Eduskunnassa ei ole lukuvuoroja

Kansanedustuslaitoksen nimi tulee ranskan puhumista tarkoittavasta sanasta (parler), ei lukemista tarkoittavasta sanasta (lire).

Kansanedustuslaitos on parlamentti, ei lirementti.

Oppositio, joka ei pysty asettamaan hallitusta vastuunalaiseksi ilman muualla laadittuja käsikirjoituksia, on kelvoton. Sellainen oppositio ei kykene tarjoamaan maalle vaihtoehtoa.

Eduskunnassa on tullut tavaksi, että torstaisella kyselytunnilla edustajat tankkaavat papereistaan tai tableteistaan kysymyksiä valtioneuvostolle. Näkymä on puistattava ja ilmentää eduskunnan keskustelukulttuurin alennustilaa.

Ei ole kohtuutonta edellyttää, että edustaja paneutuu kysymykseensä sen verran, että osaa esittää sen lukematta sitä.

On hankala kuunnella ääneen lukevaa ihmistä, vaikeampaa kuin omaehtoisesti ja välittömästi puhuvaa.

Vain harva kansanedustaja kykenee lukemaan luontevasti.

Toisinaan edustajilla ei ole tarkoituskaan hankkia ministeriltä informaatiota, vaan pikemminkin antaa sitä. Usein kysymykset alkavat pitkällä madonluvulla siitä, mitä kaikkea vahingollista hallitus on saanut aikaan toimillaan tai toimimatta jättämisillään. Kysymys livautetaan sitten loppuun pakollisena osana.

Usein kansanedustajat tekevät kysymyksissään aivan alkeellisia virheitä. Toisinaan edustaja esittää jopa monikollisen määrän kysymyksiä. Tämä helpottaa tuntuvasti ministerin tilannetta, sillä saadessaan useita kysymyksiä hän voi valita, mihin hän niistä korkeintaan vastaan. Yleisinhimillisin perustein, ministeri usein valitsee kannaltaan vaivattomimman kysymyksen ja puhuu sen teemasta, asiasta tai sen vierestä.

Ministerin on paradoksaalisesti helpompi jättää vastaamatta useaan kysymykseen kuin vain yhteen nimenomaiseen. Jos kysymyksiä on useita, on kuulijoilla ylivoimaista hahmottaa, saatiinko niihin vastauksia vai ei.

Tällöin kyselyinstituution tärkein tehtävä eli hallituksen toiminnan valvonta jää toteutumatta.

Kansalaisille tällaisesta sisälukuharjoituksesta ei juuri ole iloa tai valoa.

Jos ei valituksi tullut osaa käyttää minuutin puheenvuoroa lukematta sitä paperista, kannattaako lainkaan kysyä, kun se luettuna kuitenkin antaa edustajasta epäpätevän vaikutelman – vastasipa ministeri sitten mitä hyvänsä.

Eduskunnan puolueryhmillä on suuri vastuu parlamentin keskustelukulttuurin vaalimisessa. Nykytila pitää korjata.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Matti Wiberg

Matti Wiberg on valtio-opin professori Turun yliopistossa.


Leave a Comment