Donald Trump päätyisi heikoksi presidentiksi

Donald Trumpin presidenttiehdokkuus ilmentää Yhdysvaltojen vaaleille hyvin ominaista kaavaa. Valkoiseen taloon halutaan lähettää uusia tuulia tuova ehdokas. Trump on yksi viime vuosikymmenien radikaaleimmista hahmoista Yhdysvaltojen politiikasta. Hän on haukkunut esimerkiksi meksikolaiset, latinot, naiset ja muslimit. Hän on leikitellyt kidutuksen käyttöönotolla ja ydinpommituksilla. Lista on pitkä ja toisaalta osa sanoista on harkitsemattomia lurautuksia. Selvää kuitenkin on, että hänen valintansa presidentiksi ilmentäisi amerikkalaisten syvää kyllästymistä vallitsevien poliittisten piirien kykyyn ohjata Yhdysvaltoja. Trumpin selkein valtti onkin päättäväisyyden ja tarmokkuuden esittäminen. Polarisaation ja halvaantumisen vuosien jälkeen moni amerikkalainen äänestäjä on valmis ohittamaan Trumpin rasismin ja vihan. Heitä inspiroi Trumpin esittämä päättäväisyys.

Amerikkalainen poliittinen järjestelmä perustuu vallan tasapainottamiseen ja maltillistamiseen. Presidentiksi valitaan usein Washingtonin piirien ulkopuolinen hahmo, mutta hänen radikaalit tai populistiset hankkeensa vesittyvät, koska Yhdysvalloissa presidentin valtaoikeudet ovat loppujen lopuksi rajalliset. Trumpin henkilöhistoriassa on korostettu hänen kykyään muuttaa asioita kullaksi. Häneen yhdistetään puolimaagisia kykyjä solmia sopimuksia ja tehdä päätöksiä. Tämä inspiroi varsinkin arjen ongelmiin sidottuja amerikkalaisia. Trump tuntuu inspiroivan ja johdattavan oman onnensa avaimia hukanneita.

Amerikkalainen unelma ei ole yhtä helposti saavutettavissa perinteisille äänestäjille kuin aiemmin. Globalisaatioon liittyvä tuotannon ulkoistaminen halvemman työvoiman maihin tuottaa vaikeuksia sosiaaliselle mobiliteetille. Lapsien kyky saavuttaa keskiluokkainen elämäntapa ei ole yhtä suuri kuin vanhempien. Amerikkalainen unelma on vielä voimissaan, mutta se on valunut uusille ryhmille ja uusille alueille – pääosin itä- ja länsirannikoille, sekä energian tuotantoon Teksasiin tai Pohjois-Dakotaan. Tämä tuottaa hämmennystä ja Trump tuntuu tarjoavan päättäväisessä ja suorapuheisessa hahmossaan vastauksia kadotetun Amerikan löytämiseen.

Amerikkalaiset eivät kuitenkaan valitse kuningasta vaan tasapainoon sidotun presidentin. Kongressilla on paljon valtaa, kuten esimerkiksi budjettivalta rahoittaa, tai olla rahoittamatta presidentin esityksiä. Oikeusistuimet voivat estää presidentin omat lakia tulkitsevat määräykset, kuten Obamalle on usein käynyt. Washingtonin piirit, joihin kuuluvat poliittisten tahojen lisäksi muun muassa ajatushautomot, määrittelevät sen, mikä nähdään järkevänä ja mielekkäänä. Presidentin kykyä seilata vastavirtaan rajoittavat myös vaalisyklit. Presidentin on pyrittävä saamaan kannatusta vuoden 2018 välivaaleissa, ja valmistautuminen seuraaviin presidentinvaaleihin alkaa jo vuonna 2017.

Trump on korostanut haluaan olla vahva presidentti. Pragmaattisen valtakunnansovittelijan asemasta hän haluaa saarnata kansalleen uudesta missiosta, johon hän olettaa muiden liittyvän. Poika-Bushia syytettiin aikanaan imperiaaliseksi presidentiksi. Nimike tuli siitä, että hän pyrki järjestelmällisesti ohittamaan vastalauseet. Hän käytti myös presidentin oikeutta laintulkintaan melko häikäilemättömästi, vaikka myös hänen valtaansa oikeusistuimet sitoivat melko tiuhaan. Trump pyrkii tarjoamaan vahvaa hypermaskuliinista johtajaa järjestelmässä, jossa sellaisena oleminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Osa kansasta kyllä kuuntelee, mutta hurmoksesta herääminen ei tule olemaan vaalien jälkeen helppoa, mikäli Trumpista tulee presidentti. Obaman toivopuheesta humaltuneet äänestäjät kokivat samankaltaisen krapulan vuonna 2008. Hurmoshenkisen kampanjan vetänyt Obama ei pystynyt hallitsemaan samalla tyylillä. Todellinen vahva johtajuus Yhdysvalloissa ei voi perustua hurmoshenkisiin poliittisiin liikkeisiin. Valta on maassa liian rakenteisiin sidottua. Vahvuus olisi rakennettava pikkuhiljaa laajojen verkostojen kautta ja voimakkaan taloudellisen kasvun oloissa.

Ulkopoliittisesti Trump on korostanut maailmanjärjestelmää, joka on ollut tuttua vaikkapa Euroopassa rojalistisella aikakaudella, tai diktaattorien välisistä liittosuhteista. Hän on todennut olevansa suurin militaristi koskaan ja käyttävänsä Yhdysvaltojen valtaa vailla pidäkkeitä. Hän on sanonut kunnioittavansa muita itsevaltaisia johtajia, kuten Putinia ja jopa Pohjois-Korean johtajaa. Trumpista todellisen maailmanvallan voimaa pitää voida kunnioittaa, koska sitä käytetään suoraviivaisesti omien intressien ajamiseen. Voimakas johtaja on itsevaltainen vallankäyttäjä, joka ei heikkoja kumartele, mutta antaa vahvoille heidän ansaitsemansa kunnioituksen. Trumpilainen maailmanjärjestelmä perustuisi vahvojen johtajien molemminpuoliseen kunnioitukseen. Kunnioitettavat diktaattorit ovat parempia kuin heikot ja liian pehmeät liittolaiset.

Trumpille presidentinvaalien voittamista isompi ongelma on hänen visionsa mahdottomuus yhdysvaltalaisessa poliittisessa järjestelmässä. Häneltä puuttuu jopa oman puolueensa tuki. Lojaaleja liittolaisia ei ole kotimaassa juurikaan nähtävissä. Vaalien voittaminen auttaisi jossakin määrin. Valta aina kiinnostaa ja saa muita mukaan. Mutta Trumpin kauden todennäköiset alkumetrit olisivat heikon johtajan poukkoilua ja kansan pettymistä. Toisaalta tämän tällä hetkellä todennäköisen skenaarion tekee epätodennäköiseksi se, että Clintonin ennustetaan voittavan vaalit.

Mikäli Trump häviää, hänen perintönsä tulee olemaan kaksijakoinen. Hänen häviönsä supistaisi republikaanien kannattajakuntaa. Puolue on nyt Trump-mielisten hallussa. Tämä oikeamielisten kiihkeä joukko vaikuttaisi yhdysvaltalaisessa politiikassa vielä pitkään. Republikaanit ovat muuttuneet valkoisen Amerikan globalisaation ja vapaakaupan vastaiseksi puolueeksi. Monet taustatukijat ovat hylkäämässä puoluetta. Mutta populistiset ideat jäävät elämään ja voivat taloustilanteesta riippuen nousta tärkeään rooliin. Toisaalta, jos Trump häviää, se antaa Clintonille mahdollisuuden viedä demokraatteja keskustaan ja tuottaa ensimmäistä kertaa vuosiin laajahko konsensus Yhdysvaltojen suunnasta. Clintonin selkeä voitto tuottaisi vahvan presidentin, jolla olisi mahdollista nauttia kongressin kontrollista Trump-shokin jälkeen ja saada nimettyä haluamansa ehdokas korkeimpaan oikeuteen. Trump tarjoaa yllättäviä mahdollisuuksia Clintonille nousta vahvaksi presidentiksi. Vaaleihin on vielä aikaa. Yllätyksiä on luvassa.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Mika Aaltola

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen Instituutin ohjelmajohtaja.


Leave a Comment