Digitaalisuus mursi kontrollin

Asennetutkimukset paljastavat, että luottamus politiikkaan ja poliitikkoihin on pohjalukemissa. Alati monimutkistuvien yhteiskunnallisten ongelmien edessä ei tunnu löytyvän riittävää yhteistahtoa päätöksiin, ja jos löytyy, päätökset tuomitaan vääriksi jo ennen kuin ne on tehty saati saatettu voimaan.

Valtiollisessa politiikassa enemmistöpäätöksen tekemiseen vaaditaan nykyisin vähintään kolme poliittista ryhmää, jotka voivat olla – kuten on myös käytännössä huomattu – lähtökohdiltaan hyvinkin etäällä toisistaan. Suurimmalla puolueella on takanaan alle neljäsosa äänestäneistä ja eduskuntapaikoista. Se ei yksin pysty viemään mitään asiaa eteenpäin. Toisaalta alle yhtä prosenttia suomalaisista edustava etujärjestö pystyy yksin pysäyttämään vientisatamat ja paljon muutakin.

Onko demokratia liian hidas ja kankea järjestelmä? Ainakin se vaikuttaa kömpelöltä globaalissa talouskilpailussa, jossa autoritäärisen hallintojärjestelmän ja markkinatalouden yhdistelmät tuntuvat ajavan ohi vanhan vapaan maailman. Se että tämä tapahtuu perustavaa laatua olevien ihmisoikeuksien ja ympäristön kustannuksella ei tunnu olevan seikka, johon kansainvälinen yhteisö tehokkaasti puuttuisi.

Demokratia ei pysty pelastumaan siilipuolustuksella. Sen ainoa mahdollisuus on uudistumisessa. Muuttumisessa suoremmaksi, ketterämmäksi ja ymmärrettävämmäksi.

Suomessa puolueisiin kuuluu alle kymmenesosa aikuisväestöstä. Tästäkin joukosta vain pieni vähemmistö osallistuu niiden toimintaan aktiivisesti. Lukumääränä se on muutama kymmenen tuhatta, kenties prosentti äänioikeutetuista.

Tätä kirjoitettaessa 9. joulukuuta on kulunut tasan 97 vuotta siitä kun Kansallinen Kokoomuspuolue perustettiin. Satavuotisjuhlatoimikunta on jo asetettu. Olisiko juuri nyt momentum päivittää puolueen toimintakulttuuri tälle vuosisadalle?

Voisimmeko esimerkiksi ajatella puoluekokousta, jossa kaikilla puolueeseen kuuluvilla ihmisillä on äänioikeus? Teknisesti tämä on täysin mahdollista verkkoyhteyden avulla. Jos Suomessa on osaamisvajetta sähköisen tunnistautumisen/äänestämisen sovelluksista, mallia voi käydä kysymässä Virosta.

Tärkeimmät henkilöratkaisut, kuten puoluejohdon ja presidenttiehdokkaan valinta, on luontevaa toteuttaa suorademokratian keinoin. Samalla tavoin voisi päättää sellaisista asiakysymyksistä, joissa vaihtoehdot ovat selkeät. Edustuksellinen demokratia toki on tarpeen jatkossakin, koska monet asiakokonaisuudet vaativat sellaista paneutumista, johon useimmilla meistä ei ole mahdollisuutta ja haluakaan.

Yhtenä demokratian toimivuuden mittarina on pidetty yleisten vaalien äänestysprosenttia, joka Suomessa on ollut laskussa. Tietoyhteiskuntana itseään pitävässä maassa on häpeällistä, että meillä ei ole mahdollisuutta sähköiseen äänestykseen. Oikeusministeriö, eikö teitä nolota?

Perustuslain turvaa nauttiva sananvapaus oli tälle vuosikymmenelle asti kustantajien vapautta. Jokaisella oli kylläkin oikeus ilmaista näkemyksensä vaikkapa seisomalla kadun kulmassa kylttiä kantaen, mutta laajemman julkisuuden saamiseksi piti voittaa puolelleen lehden toimitussihteeri. Muuten mielipide meni toimituksen roskakoriin.

Digitaalisuus mursi kontrollin. Viestinnän versio 2.0 teki sananvapaudesta jokamiehenoikeuden. Nyt kaikilla halukkailla on mahdollisuus saada julki ajatuksensa.

Tämän avulla on jo kaadettu diktaattoreja, saatettu lain rikkojia edesvastuuseen ja hankittu tukea ahdinkoon joutuneille.

Lisäksi on levitetty tavaton määrä valheita ja solvauksia. Raivostuttu sepitettyjen tarinoiden perusteella. Kiusattu kanssaihmisiä. Purettu omia epäonnistumisia valuttamalla vihaa tuntemattomien niskaan. Niin reikäpäistä ajatusta ei taida ollakaan etteikö sille löytyisi vastakaikua netistä.

Sosiaalisella medialla on paljon voimaa, mutta demokratiaa se ei edusta. On hyvä ja välttämätöntäkin, että poliitikot perustelevat toimiaan myös tässä ympäristössä, mutta hakoteille joudutaan, jos päätöksiä ruvetaan tekemään niiden ehdoin jotka pitävät kovinta meteliä.

Valtaosa politiikasta kiinnostuneista ihmisistä lienee jonkin sortin keskustaoikeistolaisia tai keskustavasemmistolaisia. Maltillisia ja sovittelevia. Poliitikkojen ja heidän avustajiensa kannattaa muistaa, että nettikommentointiin pesiytynyt loanheitto ei edusta enemmistön näkemystä. Äärilaidat siellä huutelevat ja valitettavasti myös ruokkivat toisiaan.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Jussi Isotalo
Jussi Isotalo on kokoomuksen entinen puoluesihteeri.

Leave a Comment