Decision 2016 – USA

Olen seurannut USA:n politiikkaa enemmän tai vähemmän tarkasti vuoden 1984 presidentinvaaleista lähtien. Silloin Gary Hart herätti politiikasta kiinnostuneen nuoren huomion, ja Hartin taistelu Demokraattisen puoleen presidenttiehdokkuudesta kiinnosti kovasti. Walter Mondale voitti kisan, ottaakseen huolella pataan republikaanien Ronald Reaganilta varsinaisissa vaaleissa. Mutta ko. vaalista syttynyt kiinnostus ei ole sittemmin sammunut, ja tänä syksynä ollaan taas jännän äärellä. Hartin poliittinen tähti sen sijaan sammui 1988 esivaaleissa, kun vetskari ei pysynyt kiinni kodin ulkopuolella.

Seurasin toisella silmällä republikaanien puoluekokousta Clevelandissa, ja molemmilla silmillä Demokraattien vastaavaa kokousta Philadelphiassa. Republikaanien kokouksen seuraaminen oli varsin tuskallista puuhaa. Toinen toistaan pimeämpi puoluesoturi kävi todistamassa, miten Hillary Clinton kuuluisi vankilaan ja miten Donald Trump muuttaisi vedenkin viiniksi. Huomiota herätti, kun esivaaleissa ihan mukavasti pärjännyt äärikonservatiivi Ted Cruz ei suostunut tukemaan Trumpia selkeästi. Näin voi käydä, jos esivaalien aikana pilkkaa vastaehdokkaan vaimoa ja esittää, että ehdokkaan isä on jotenkin osallisena John F. Kennedyn murhaan. Tämä ei kovan linjan trumpisteja haitannut; Trump taputettiin ehdokkaaksi liehuvin lipuin. Kokonaisuutena puoluekokous oli varsin synkkää seurattavaa; maltillinen konservatismi a la John McCain, Jeb Bush tai Mitt Romney loisti poissaoloillaan.

Demokraateilla oli oma jännitysmomenttinsa Philadelphiassa. Hyvät esivaalit tehnyt Bernie Sanders oli kuitenkin vielä tuolloin hyvä häviäjä, ja asettui näyttävästi tukemaan Hillary Clintonin valintaa presidentiksi. Sandersin kannattajista osa kuitenkin oli toista mieltä, Clintonin tukeminen ei tulisi kyseeseen. Mieluummin tuetaan vihreiden marginaaliehdokasta Jill Steinia, tai jäädään kotiin vaalipäivänä. Demokraatit onnistuivat kuitenkin jokseenkin hyvin parsimaan rivinsä kasaan puoluekokouksen aikana. Osasyynä tähän oli kavalkadi tähtiesiintyjiä puoluekokouksen aikana; Michelle ja Barack Obama, Bill Clinton ja Michael Bloomberg sävähdyttivät toden teolla. Tämän lisäksi mittava määrä erilaisia julkkiksia kertoivat tukevansa Clintonia marraskuun vaaleissa.

Erityisen kiinnostavaa oli seurata ehdokkaiden virallisia kannatuspuheenvuoroja, 3 kappaletta/ehdokas. Suurimman vaikutuksen teki Sandersia kannattanut Tulsi Gabbard, USA:n kongressin jäsen Hawaijilta. Niin luontevaa, vakuuttavaa ja aitoa uskoa ehdokkaaseen. Clintonin puolella vakuuttavin oli tummapintainen kongressiedustaja Georgiasta, puolueensa liberaalisiiven ikoneihin kuuluva John Lewis. Hän on taistellut ihmisoikeuksien puolesta jo 1960-luvulta lähtien, ja on voittanut valtaosan Atlantaa käsittävän vaalipiirinsä Georgiassa vaaleista toiseen.

Yleisellä tasolla voi sanoa puhujien olleen kovatasoista porukkaa. Youtubesta voi käydä tarkastamassa, ja nimi Tulsi Gabbard on hyvä painaa mieleen. Hän on Demokraattisen puolueen nousevia tähtiä.

Bernie Sanders erosi puolueesta heti puoluekokouksen jälkeen, ja jatkaa uraansa sitoutumattomana senaattorina Vermontista. Tältä pohjalta ei kannata ihmetellä, miksi Demokraattien avaintoimijat pääosin tukivat Hillary Clintonia.  Hän on pitkän linjan puolueaktiivi, kun taas Sanders kävi piipahtamassa.

USA:n vaaleihin osallistuu myös yksi vakavasti otettava ehdokas pääpuolueiden ulkopuolelta, Libertaarien Gary Johnson. Hän on New Mexicon entinen kuvernööri, ollen silloin republikaani. Hänen agendansa on sekoitus talouskonservatismia ja arvoliberalismia; näillä eväillä tukea on haalittavissa laajalla skaalalla. On mahdollisuuksien rajoissa, että sekä Trumpin että Clintonin ehdokkuuteen tyytymättömät löytävät Johnsonin vaalipäivään mennessä, varsinkin siellä missä ehdokas on entuudestaan tuttu. Presidentiksi hän ei pääse, mutta lopputulokseen hänellä saattaa olla sanansa sanottavana.

Miten 8.11. sitten käy? Useimmissa vaa´ankieliosavaltioissa Clinton on johdossa tällä hetkellä, ja hänellä on murskaava johto useiden vähemmistöäänestäjäryhmien parissa. Donald Trumpin on löydettävä keinoja laajentaa kannattajakuntaansa valkoisten heteromiesten ulkopuolelle, tai marraskuussa käy kylmät. Trumpin kampanjaa leimaa tietty amatöörimäisyys, joka saattaa vielä käydä hänelle kalliiksi. Demokraattien koneisto on kokenut, motivoitunut ja rahaa on yllin kyllin. Clintonin taistelua seurataan täällä Suomessakin pääosin myönteisellä silmällä. Timo Soinia lukuun ottamatta Trumpin julkiset symppaajat ovat vähissä. Täällä ei kuitenkaan voi näissä vaaleissa äänestää, eikä Trumpia pidä aliarvioida. USA:ssa monet näkevät hänessä muutoksen mahdollisuuden. Lisäksi Hillary Clinton on laajalti epäsuosittu, joten lopputulos on kaikkea muuta kuin varma.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Tage Lindberg
Kirjoittaja Tage Lindberg (sd.) on politiikan suurkuluttaja.

Leave a Comment