Bye Bye Brexit

Brexit-äänestyksen jälkeen Suomessa on laveasti surtu vapaakauppakumppanin lähtöä. Murheilukuorossa on monen muun mukana ollut krokotiilinkyyneleitä itkeviä perussuomalaisia sekä vientimarkkinoista huolestunut EK.

Britannianrakkauttaan alttiisti esittelevä Timo Soini sanoi kansanäänestyksen käyneensä yksityishenkilönä Lontoosssa, jossa häntä kutsuttiin varapääministeriksi. Vierailulla Soini sanoi, ettei aseta Iso-Britannian EU-sopimukselle mitään ehtoja.

Rakkaus sokaisi ulkoministerin mielestä huippukokouksen, joka juuri oli Suomenkin tukemana linjannut, että sisämarkkinoille pääsy edellyttää neljän perusvapauden hyväksymistä.

Etelärannasta on esitetty talouskumppanuusmallia, jolla Britannia pääsisi sisämarkkinoille jonkinlaisin vapaan liikkuvuuden rajoituksin. Tällaiset ajatukset tyrmäsi monen muun ohella komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker, joka unionin tilaa koskeneessa puheessaan muistutti, että sisämarkkinoille ei ole ”a la carte”-sisäänpääsyä.

Tuotteet eivät ole enää vain tavaroita tai palveluita, vaan kokonaisuuksia, joihin kytkeytyy myös paikasta toiseen liikkuvia pääomia ja ihmisiä. Jos palveluiden, tavaroiden, pääomien ja työvoiman liikkuvuudelle vain joltain osin luotaisiin muureja, niin ne vääjäämättä vaikeuttaisivat muittenkin osien liikkumista. Sitä paitsi nykyinen vaurautemme perustuu pitkälti markkinoiden vapauteen, niin sisäisten kuin ulkoisten rajojen karsimiseen. Peruuttaminen tästä tarkoittaisi talouskasvun kieltämistä.

Britanniassa nämä seuraukset jo näkyvät. Kun pääministeri Theresa May ilmoitetti, että eroprosessin käynnistävä Artikla 50 laukaistaan ensi vuoden maaliskuun loppuun mennessä, markkinat reagoivat lausuntoon pudottamalla punnan kurssin uuteen pohjalukemaan.

Markkinareaktio kertoo myös siitä, että Britannialla ei ole selvästikään minkäänlaista Brexit-strategiaa. Kukaan ei tiettävästi ole kuullut moisesta myöskään Lontoossa eikä Brysselissä, joissa molemmissa politiikan salaiset aikeet tavallisesti vuotavat puheluäänen nopeudella julkisuuteen.

”Brexit means Brexit” on konkreettisin viesti, minkä brittihallituksen edustajien kerrotaan Brysselissä pidetyissä tapaamisissa sanoneen.

Edesmennyt ohjaaja Kalle Holmberg sanoi, että teatteri ei voi elää imperfektissä vaan sen pitää elää preesensissä. Siinä missä Britit kipuilevat imperfektissään, on meidän muiden preesensiä muun muassa ilmastotavoitteet, energiaunioni ja digitalous. Brysselin, Helsingin, Berliinin tai Pariisin on turha jäädä terapoimaan itse itsensä umpisolmuun sitoneen saarivaltion sielunelämää. Jätetään siis Britit murehtimaan omaa kohtaloaan ja mennään eteenpäin. Bye bye brexit!

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Pete Pakarinen
Pete Pakarinen työskentelee lehdistöneuvonantajana Euroopan parlamentin EPP-ryhmässä.

Leave a Comment