Brittien ainoa Brexit-valtti

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk antoi perjantaina Brexit-vastauksensa Britannialle. Odotetusti se jäi ylimalkaiseksi, koska EU:n todellinen vastaus kuullaan kuukauden kuluttua. Silloin EU-päämiehet kokoontuvat ja antavat Brexit-neuvottelija Michel Barnierille valtuudet käydä työhön.

Tusk vahvisti, että EU ei päästä Britanniaa ulos ilmaiseksi. Brittien pitää maksaa osuutensa niistä eläkkeistä, maataloustuista ja aluetuista, jotka se on muiden EU-maiden kanssa luvannut EU-kansalaisille. Eron hintahaarukka liikkuu välillä 25–60 miljardia euroa.

Kiintoisaa oli, että Tusk mainitsi erikseen Pohjois-Irlannin ja Irlannin välisen rajan. Saman maininnan teki myös Britannian pääministeri Theresa May EU-erokirjeessään. Tämä kertoo, että he pelkäävät todella IRA:n uusia terrori-iskuja.

May muuten paljasti erokirjeessä, miten saarivaltio aikoo menestyä brexit-neuvotteluissa: britit tarjoavat tiedustelutietoa vastineeksi suotuisasta kauppasopimuksesta.

– Jos epäonnistumme laatimaan sopimuksen, yhteistyömme rikollisuutta ja terrorismia vastaan heikkenee, May kirjoittaa.

Britannian tiedustelu tunnetaan maailmalla yhtenä tehokkaimmista. Siitä hyötyy EU:kin, tuottaahan Britannia tiedustelutietoa EU:n tiedustelukeskus INTCEN:lle. Toisaalta Britannia saa tietoa muilta EU-mailta. Ne eivät ole brittien veroisia tiedustelijoita, mutta vaikkapa Suomen Venäjä-tietoa se ei voi pitää merkityksettömänä.

Lopettaisiko Britannia yhteistyön, jos EU ei anna edullista kauppasopimusta? Entä lopettaisiko yhteistyön Europolin kanssa ja tuhoaisi työn, jota käydään järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan?

Ajatus tuntuu mielettömältä Britannian omankin turvallisuuden kannalta, mutta siihenkin pitää valmistautua. Britannian asema kauppaneuvotteluissa on niin heikko, että sen on pakko käyttää niitä keinoja, joita se ylipäänsä voi käyttää.

Merkillepantavaa on, että sanaa puolustus ei erokirjeestä löydy. Syitä lienee useita.

Ydinasevalta Britannia käyttää puolustukseen melkein yhtä paljon rahaa kuin Venäjä ja kuuluu luonnollisesti Natoon. Naton kautta se lupaa turvatakuut 21 EU-maalle.

May ei voi uhata EU:ta turvatakuiden lopettamisella, koska se romuttaisi Naton viidennen artiklan; Natossa kaikki puolustavat kaikkia. Silti britit ovat pohtineet, pitäisikö sotilaskorttia käyttää Brexit-neuvotteluissa.

Britanniahan ilmoitti puolitoista vuotta sitten lähettävänsä joukkoja Viroon, Latviaan, Liettuaan ja Puolaan. Syynä oli se, että Venäjä uhkaa näitä maita.

Britannia katsoo, että koska se puolustaa Baltiaa ja Puolaa, se voi edellyttää, että nämä maat tukevat brittien EU-tavoitteita. Toisin sanoen niiden pitäisi ajaa EU:ssa briteille edullista kauppasopimusta. Tämä lehmänkauppa kuulostaa johdonmukaiselta ja melkeinpä kannatettavalta.

Taktiikkaan sisältyy riski. Jos puolalaiset alkavat ajatella, että britit sitoutuvat Puolan puolustamiseen vain kauppasopimuksen takia eivätkä puolustaakseen eurooppalaista demokratiaa Venäjän uhkailuja vastaan, britit voivat menettää puolalaisten luottamuksen. Epäluotettavan kumppanin varaan ei Puola voi rakentaa maanpuolustustaan.

Itä-Euroopan puolustaminen saattaa muuten nousta muillekin neuvottelupöydille briteille haitallisella tavalla.

Britannia joutuu näet neuvottelemaan asemastaan Maailman kauppajärjestö WTO:ssa. Se joutuu sopimaan kaikkien 163 jäsenmaan kanssa, millaisia tulleja, tariffeja ja kiintiöitä Britannia noudattaa kumppaniensa kanssa Brexitin jälkeen. Kaikkien WTO-maiden pitää hyväksyä Britannian uusi asema.

Yksi näistä 163 maasta on Venäjä. Jos se haluaa, se voi vaikeuttaa Britannian neuvotteluasemaa. Britit jäisivät ilman kunnollista WTO-sopimusta.

Venäjän motiivia voi hakea Baltian ja Puolan puolustuksesta. Aina arvaamaton Venäjä saattaa esimerkiksi ilmoittaa, että se hyväksyy Britannian WTO-hakemuksen vain, jos britit vetävät joukkonsa pois.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Ilkka Luukkonen
Verkkouutisten toimittaja.

Leave a Comment