Britannia tarvitsee terapiaa Brexitin hoitamiseen

Vielä maaliskuussa täällä EU-henkisten nurkassa toivottiin Britanniaan uusia parlamenttivaaleja. Ajatukset kulkivat siten, että kun Britannia näkee surkeat EU-eronsa ehdot, se kokoontuu uurnille kaatamaan pääministeri Theresa Mayn. Brexit peruuntuu.

Näin toivottiin, mutta May onkin ovelampi. Hän järjestää vaalit jo ennen kuin eron ehdot ovat selvillä. Kun hän todennäköisesti voittaa vaalit, hän voi sanoa, että kansa haluaa ”kovan Brexitin”.

Kova Brexit tarkoittaa sitä, että Britannia luopuu vapaakaupasta EU-maiden kanssa, jotta se voi estää siirtolaisten tulon saarelleen. Liike-elämässä ja varsinkin finanssibisneksessä kovaa Brexitiä pidetään tuhoisana maan taloudelle, mutta May ajaa linjaansa jääräpäisesti.

Brysselistä katsottuna asetelma on paradoksaalinen: May hakee kansalta valtuuksia, jotta hän voi neuvotella kansalle mahdollisimman huonon sopimuksen.

May kuitenkin uskoo, että ”no deal is better than a bad deal” eli että ilman hyvää sopimusta kannattaa jäädä kokonaan ilman. Tämän uskon jakaa moni britti. Heille riittää, että Britannia saa itsemääräämisoikeutensa takaisin.

Moni terapeutti voinee kertoa potilaista, jotka tuntevat, että he eivät pysty ohjaamaan elämäänsä vaan ajautuvat tahdottomasti tilanteesta toiseen. He haluaisivat, että terapeutti palauttaa heidän itsemääräämisoikeutensa takaisin. Syitä tunteeseen etsitään yhdessä äidistä, isästä, opettajasta, puolisosta ja esimiehestä. Niitä saattaa löytyäkin.

Terapeutti ei kuitenkaan suosittele, että potilas vetäytyisi erämaahan ja alkaisi elää keräilytaloudessa. Sen sijaan hän kehottaa, että ahdistava tunne pitää hyväksyä. Hyväksymisen jälkeen potilas vähitellen havaitsee, että olo helpottuu ja oma kohtalo tuntuu palaavan omiin käsiin.

Britit kärsivät suuruusharhaisen omakuvan romahduksesta eivätkä millään tahdo hyväksyä, että globaalitalouden monimutkaisessa verkostossa heidän päätösvaltansa on mitätön. Tavarat, rahat, ihmiset ja aatteet ylittävät rajoja niin nopeasti ja niin valtavina määrinä, ettei mikään hallinto ehkä Pohjois-Koreaa lukuunottamatta pysty patoamaan virtaa.

Britit voivat rimpuilla irti EU:sta, mutta he väistämättä pettyvät tajutessaan, että ero ei tuo heidän riippumattomuuttaan takaisin. Onko heillä sellaista koskaan ollutkaan, sitäkin sopii pohtia.

Brexitiä vastusti viime kesänä yli 48 prosenttia briteistä. Heidän pitäisi nyt päättää, ketä äänestää. Tehtävä ei ole helppo.

Mayn johtaman konservatiivipuolueen enemmistö tukee Brexit-suunnitelmaa. Sen ainoa merkittävä haastaja on työväenpuolue, mutta sekin kannattaa Brexitiä – tai ainakaan se ei vastusta. Työväenpuolueen muminasta ei aina ota selvää.

Liberaalidemokraatit haluavat, että Britannia jää EU:hun, mutta se on liian pieni puolue haastamaan konservatiiveja. Tältä näyttää, vaikka hakuja analysoiva Google Trends paljastaakin, että moni brittiäänestäjä hakee vaihtoehtoa konservatiiveille.

EU-aktivisti Gina Miller on perustanut Best for Britain -liikkeen, joka tukee Brexitiä vastustavia ehdokkaita. Liikkeen tavoitteena on saada Britannian parlamenttiin edustajia, jotka vaativat Mayta tuomaan EU-neuvottelutuloksen parlamentin äänestykseen. Miller uskoo, että parlamentissa kaatuisi ainakin liian kova Brexit.

Open Britain puolestaan käy kampanjaa vaa’ankieliehdokkaiden puolesta. Se tukee niitä ”remainereita”, jotka viime vaaleissa melkein pääsivät parlamenttiin tai pääsivät sinne niukalla enemmistöllä.

Näiden kahden liikkeen merkittävin tukija on entinen pääministeri Tony Blair. Hän kehottaa valitsemaan ehdokkaita, jotka vastustavat kovaa Brexitiä, koska se on ainoa keino jarruttaa Mayn ja tämän lähipiirin suunnitelmia.

– Meidät on kaappaamassa pieni ryhmä ihmisiä, joilla on vahva ideologia, sanoo Blair, itsekin kova Brexitin vastustaja.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Ilkka Luukkonen
Verkkouutisten toimittaja.

Leave a Comment