Brexit ei toteudu

Kun Britannia viime kesänä äänesti brexitin puolesta, epäusko heräsi ympäri EU:n. Kansanäänestys ei sido, britit tulevat vielä järkiinsä, ylähuone torjuu, korkein oikeus torjuu, hallitus kaatuu. Näinhän sitä ennustettiin ja toivottiin.

Syksyn mittaan ennustajat hiljenivät. Britannian pääministeri, papin tytär Theresa May alkoi määrätietoisesti viedä läpi hänelle uskottua tehtävää, kuten toki katolisen tyttökoulun tunnollisen oppilaan kuuluukin. Hän asetti tavoitteekseen kovan brexitin.

Oli pakko uskoa, että se toteutuu sittenkin.

Keskiviikkona Britannia jätti virallisen eroilmoituksen Brysseliin. Siitä hetkestä alkoivat kaksi vuotta kestävät neuvottelut, jotka päättyvät Britannian eroon keväällä 2019.
Britannia ja EU neuvottelevat ensin erosopimuksen, ja kun se on valmis, ne sopivat, millä tavoin Britannia ja EU tekevät jatkossa yhteistyötä. Kukaan ei halua kenellekään pahaa, koston tunnelmaa ei ole, kauppasuhteet pidetään hyvinä, Britannia kasvaa uudelleen suureksi, vakuuttaa May ja vakuuttaa EU.

Todellisuudessa neuvottelijoita odottaa verenmakuinen kaksivuotinen. Molemmat voivat vain hävitä, mutta erityisen paljon hävittävää on briteillä.

Brittien kannalta pienimpiä harmeja se, että EU-johtajat antavat EU-komissiolle neuvotteluvaltuuden vasta huhtikuun lopussa, vaikka kahden vuoden aikataulu on äärimmäisen tiukka. Pieni hidaste ovat myös ne kymmenien tai satojen tuhansien EU-mielisten mielenosoitukset, joita on nähty ympäri Britanniaa. Protestit eivät ainakaan vielä uhkaa Mayn asemaa, ja hallitus voi toivoa, että lopulta kansa väsyy marssimaan kaduilla.

Vähän suurempi pelko on, että brexit ei hajota vain yhtä unionia, vaan kaksi: EU:n lisäksi Britannia uhkaa itsekin haljeta osiin. Onhan Skotlanti jo ilmoittanut, että se haluaa järjestää uuden kansanäänestyksen itsenäisyydestä.

Pohjois-Irlannin kuukauden takaisissa vaaleissa puolestaan unionistit (ne, jotka kannattavat liittoa Britannian kanssa) jäivät vähemmistöön. Sinn Feinin haave yhtenäisestä Irlannista elää taas. Brexit toisi vieläpä raja-aidan Pohjois-Irlannin ja Irlannin välille, eikä sitä halua kukaan, eivät brititkään. Aita voisi houkuttaa IRA:a uusiin terrori-iskuihin.

Valtioiden itsenäistyminen nykyisessä Länsi-Euroopassa tuntuu kaukaiselta ajatukselta, eikä skottien kansallishenki ehkä kanna irtaantumiseen saakka. Silti May joutuu jakamaan voimiaan neuvotellakseen yhtenäisyydestä Edinburghissa ja eroamisesta Brysselissä.

Nämäkään neuvottelut eivät ole mitään verrattuna siihen, kun Britannia yrittää järjestää kauppasuhteitaan EU:n ja muun maailman kanssa. EU:n kanssa neuvottelut alkavat, kun eron ehdot on sovittu. Muun maailman kanssa Britannia saa neuvotella vasta, kun ero on voimassa.

“No deal is better than bad deal.” Näin on Britannian hallitus linjannut brexit-tavoitteekseen. On siis parempi elää ilman sopimusta kuin huonon sopimuksen kanssa. Se on rohkeasti sanottu.

Viimeisen 45 vuoden ajan Britannian puolesta kauppaneuvotteluja on käynyt EU. Se on saavuttanut vapaakauppasopimuksia eli tullien alennuksia, joista Britanniankin yritykset nyt nauttivat.

Maailmankaupan säännöt on tiivistetty Maailman kauppajärjestö WTO:n sitoumuksiin (WTO schedules). Niistä käy ilmi, millaisia tulleja, tariffeja ja kiintiöitä maailman maiden tulee noudattaa, kun ne käyvät kauppaa toistensa kanssa. Sitoumukset perustuvat sopimuksiin, joita valtioiden edustajat ovat vuosikymmenten mittaan solmineet.

Britannian pitää hakeaa uudelleen WTO:n jäsenyyttä ja sopia 163 muun WTO-maan kanssa, millaiset sitoumukset sitä jatkossa koskevat. Jos joku valtio, vaikkapa Argentiina tai Venäjä, haluaa jarruttaa neuvotteluja, se voi tehdä sen.

Britannia ei myöskään saa automaattisesti mukaansa niitä 53:tä vapaakauppasopimusta, jotka EU on neuvotellut. Britannia joutuu sopimaan ehdot uudelleen jokaisen yksittäisen valtion kanssa. Pahin uhkakuva on, että britit jäävät kokonaan ilman kauppasopimuksia. Siitä tulisi ensimmäinen länsimaa, jolla ei ole mitään tullihelpotuksia minkään maan kanssa.

Kaikkien neuvotteluiden periaatteisiin kuuluu, että jos joku haluaa jotain, sen pitää antaa jotain tilalle. Muussa tapauksessa kyseessä on sanelu, ei neuvottelu. Mitä 64 miljoonan asukkaan Britannia voisi antaa vaikkapa 1,357 miljardin asukkaan Kiinalle tai 1,252 miljardin asukkaan Intialle? Se nähdään neuvotteluissa. Kiinalaiset muistavat vieläkin oopiumisodat ja Hong Kongin kaappauksen. Intialaiset eivät ole unohtaneet siirtomaavuosien nöyryytyksiä.

Britit tietävät, että heidän kätensä eli neuvotteluasemansa sekä EU:n että WTO:n kanssa on heikko. Sen vuoksi he ovat jo tunnustelleet, saisivatko he brexitille 10 vuoden siirtymäajan, jonka aikana he voisivat neuvotella uudet sopimukset.

Tämän tekstin otsikossa todetaan, että brexit ei toteudu. Lause sisältää ennustuksen, jotka, kuten talousmaailmasta tiedetään, usein osoittautuvat vääriksi. Ennen kaikkea otsikko sisältääkin toiveen. Tämän kirjoittaja toivoo, että Britannia herää.

Heräämistä seuraa Theresa Mayn eronpyyntö. Se päivä voi olla yllättävän lähellä.

 

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Ilkka Luukkonen
Verkkouutisten toimittaja.

Leave a Comment