Perussuomalaiset, asiaa vai tunnetta

Ylen A-studiossa käytiin keskustelua feminismistä ja siinä samalla sivuttiin heinäkuun puoluekannatusmittausta sekä naisten äänestyskäyttäytymistä. Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo arvioi puolueensa heikkoa menestystä naisäänestäjien keskuudessa. Heinäkuun kannatusmittauksessa puolueelle mitattiin tyrmäävä neljän prosentin kannatus naisten parissa.

Slunga-Poutsalon lähetyksessä esittelemän teorian mukaan naiset äänestävät tunnepohjaisin motiivein, eivätkä siksi äänestä asioihin keskittyviä perussuomalaisia. Hänen näkemyksensä mukaan perussuomalaiset ovat aina asettaneet asiat tunnepohjaisen politikoinnin edelle, mikä miellyttää miehiä.

Ei voi kuin ihmetellä perussuomalaisten puoluesihteerin poikkeuksellista poliittista mielikuvitusta. Väite ansaitsee perusteellisen tarkastelun. On syytä kysyä, onko todella niin, että perussuomalaiset ovat leimallisesti asiapuolue verrattuna muihin eduskuntapuolueisiin?

Perussuomalaisten keskeisten vaikuttajien julkisuudessa tekemien avausten valossa on vaikea tehdä sellaista johtopäätöstä, että puolue olisi profiloitunut viime aikoina asia-argumenteilla tunteiden sijaan.

Hyviä esimerkkejä löytyy aivan lähiaikojen poliittisesta keskustelusta. Viime syksynä perussuomalaisten kansanedustaja Ari Jalonen pohdiskeli, pitäisikö Suomen tiet päällystää sianlihalla muslimien kiusaksi. Jalosen aivoitusten aikoihin toinen puolueen kansanedustaja Laura Huhtasaari oli esittänyt, etteivät ihmisoikeudet kuuluisi kaikille ihmisille. Hän myös ilmoitti, ettei usko evoluutioon.

Viime kuussa perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja, puolueen entinen varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen vaati sosiaalisessa mediassa muslimien joukkokäännytyksiä. Puolueen kansanedustaja Teuvo Hakkarainen piirsi Facebook-päivityksessään yhtäläisyysmerkin islamin ja terrorismin välille. Ei ole yllätys, että sekä Hakkarainen että Tynkkynen haluaisivat poistaa rikoslaista kiellon kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tämä siksi, että sen jälkeen voisivat olla ihan laillisesti rasisteja. Kansanedustaja Kike Elomaa riensi puolustamaan puoluetovereitaan ilmoittamalla, että “ei varmasti kenelläkään ole tarkoitus olla oikeasti rasistinen”.

Kun katsoo näitä lausuntoja, voi vain päätyä siihen johtopäätökseen, ettei Slunga-Poutsalon väitettä perussuomalaisista asialinjan puolueena voi ottaa vakavasti. Vai edustaako tätä asialinjaa kansanedustaja Mika Raatikaisen heinäkuinen kommentti, missä hän vaati homoseksuaalien erottelemista omiin käymälä- ja peseytymistiloihin julkisissa tiloissa? Timo Soinin haastajaksi perussuomalaisten puheenjohtajakisassa ilmoittautunut Riku Nevanpää puolestaan haluaisi käynnistää median ja valtion virkamiesten joukkopuhdistukset.

Mitä enemmän perussuomalaisten vaikuttajien lausuntoihin perehtyy, sitä enemmän Slunga-Poutsalon väite puolueestaan asiapuolueena ihmetyttää. Edellä luetelluissa avauksissa on ennen kaikkea kyse, ihmisten pelolla ja vihalla ratsastamisesta. Ja se jos mikä, on tunnepohjaista, halpaa ja vastuutonta politikointia.

Taitaakin olla niin, että naiset ajattelevat puoluevalintaa juuri järjellä ja jättävät siksi äänestämättä perussuomalaisia. Naisten poliittisen toiminnan tunteenvaraiseksi leimaamisen sijaan perussuomalaisten kannattaisi keskittyä itse niihin asioihin, joita se hallituksessa tällä hetkellä edistää. Päivähoitomaksujen korotukset ja hallituksen kaavailemat työmarkkinauudistukset ovat esimerkkejä, joissa kärsijäksi joutuu juuri nainen. Miksi he siis palkitsisivat perussuomalaiset mielipidemittauksissa tai vaaliuurnilla?

Peiliin katsominen voisi tuoda perussuomalaisten naiskannatuksen analysointiin niitä oikeampia vastauksia. Siihen kehotan myös Riikka Slunga-Poutsaloa ja muita perussuomalaisia ryhtymään.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Joona Räsänen
Joona Räsänen on SDP:n kansanedustaja.

Leave a Comment