Annetaan suomalaisten päättää, ei tuomiopäivän profeettojen

Jouluviikolla julkistettiin merkittävä askel sote- ja maakuntareformin onnistumisessa.  Kokoomuksen pitkään ajama valinnanvapaus kiteytyi lopulta lakitekstiluonnokseksi, joka lähtee lähiaikoina lausuntokierrokselle. Joidenkin mielestä se on vain yksi lakiluonnos – minusta se on kahdenkymmenen vuoden määrätietoisen työn tulos. Lain myötä on mahdollista luoda palvelurakenne, jonka avulla pystytään saavuttamaan sote-uudistukselle asetetut kunnianhimoiset tavoitteet.

Linjauksesta on tehty monenlaisia tulkintoja mediassa ja somessa. Reilu vuosi sitten kirjoitin, että valinnanvapauden vastustajat astuvat esiin – ja niin tapahtuikin, onneksi ilman mainittavaa vaikutusta. Nyt julkisuuteen on noussut useita toimijoita todistamaan, että pienillä ja keskisuurilla tuottajilla ei olisi mahdollisuuksia eikä sijaa sote-Suomessa alihankkijaroolia lukuunottamatta.

Olen voimakkaasti eri mieltä tuosta väitteestä. Arvioin, että julkisessa keskustelussa kiihtyy spekulointi siitä, että nyt avattiin reitti ainoastaan suurimmille yrityksille. Aihe on kritisoijille ja populisteille halpahintaisen helppo koko sote-historia huomioiden.

Ymmärrettävästi monet alan toimijat ovat hämmentyneitä, kun oppositio ja jotkut asiantuntijatkin ovat tuoreeltaan todenneet, että tuottajat ovat käytännössä nykyisten terveyskeskusten kokoisia. Mitkä ovat heidän motiivinsa? Vanhanko puolustaminen, vaikka nyt tehdään täysin uutta? Sotea tehdään tulevaisuutta varten, eikä vanhoihin rakenteisiin jumittuen.

Kannustaisin niitäkin tuomiopäivän profeettoja kääntämään energiansa siihen, että vaikuttavat ja  puhuvat kaikenkokoisten tuottajien puolesta.  Asiat nimittäin ovat usein sitä, miltä näyttävät. Nyt ei pidä antaa valtaa sille helpolle hokemalle, että vain suuret tuottavat.  Suomessa on erittäin laaja konsensus siitä, että tuottajiksi toivotaan myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Tämä tavoite on selkeästi kerrottu myös valinnanvapauslakiluonnoksen perusteluissa. Lisäksi viimekädessä päätösvalta on palveluiden käyttäjillä.

Suomalaiset itse, toimivat markkinat ja yrittäjien usko toimintamahdollisuuksiinsa määrittävät lopulta millaiseksi palvelurakenne muodostuu – sitä se valinnanvapaus on. Nyt kannattaa ponnistella ja pohtia sitä, miten mahdollisimman selkeästi luodaan suomalaisomisteisten yrityksien toimintamahdollisuudet.

Kysymys on monilta osin valinnanvapauslain 13 pykälän tulkinnasta. Peruskysymys on minusta tämä: mitkä palvelut sote-keskuksen on tarjottava ja minkä kokoiseksi henkilömäärältään arvioidaan minimissään sote-keskuksen muodostuvan? Minä uskallan arvioida, että tehty ratkaisu on hyvinkin pieniä tuottajia suosiva. Kun lisäksi huomioi lakiluonnoksen nelinkertaisen valinnanvapauden, on se enemmän kuin moni tuottaja tai kansalainen osasi odottaa.

Jatkovalmistelussa tunnistetaan hyvin haasteet (kapitaatiorahoitus, tietojärjestelmät, toimitiloilta edellytetyt vaatimukset) ja kokonaisuutta varmasti tarkastellaan vielä lausuntokierroksen jälkeen.  Esimerkiksi pk- yritysten kannalta on ratkaisevaa, kuinka laissa ensin ja myöhemmin maakuntien taholta määrätään, mitä palveluja sote-keskuksen tulee tarjota.

Lisäksi pitää olla kirkasta, kuinka nuo palvelut tulisi tuottaa. Esimeriksi pitääkö kaikki olla omassa omistuksessa ja hallinnassa vai voiko sote-keskus vapaasti alihankkia osan palveluista. Tätä voidaan kritisoida sanomalla, että palveluketju hajoaa, mutta vastaavasti sitä voidaan puolustaa sillä, että näin mahdollistetaan myös innovatiivisten ratkaisujen löytyminen.

En aio uskoa tuomiopäivän profeettoja. Aion luottaa suomalaisiin – ja hyviin palveluntuottajiin. Näytetään, että kaikki suomalaiset voivat aidosti valita ja kaikki tuottajat voivat tuottaa.

 

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Anssi Kujala

Anssi Kujala on kokoomuksen ministeriryhmän erityisavustaja.


Leave a Comment