Ajatukset työstä pitää remontoida

Suomessa on nyt ennätysmäärä korkeakoulutettuja työttömiä. Vielä huolestuttavampaa on se, että iso osa työttömyydestä on muuttunut krooniseksi eli korkeasti koulutettujen pitkäaikaistyöttömien määrä on myös huipussaan.

Työnhaku on usein hidasta ja todella puuduttavaa. Työttömyys voi pahimmillaan tehdä ihmisistä työkyvyttömiä. Taloudellisten huolten ja sosiaalisten kontaktien puutteen lisäksi myös syyllisyys ja häpeä lisäävät stressiä ja sairastumista. Miten aina vaan vakuuttaa uudessa hakemuksessa olevansa hyvä valinta kun on tullut kymmeniä kertoja tyrmätyksi? Työnetsijän näkökulmasta on pakko jaksaa. Välillä se on vaikeaa, välillä helpompaa. Lukemattomien hakemusten, ja muutamien kymmenien haastattelujen jälkeen onnistuin muutama viikko sitten viimein saamaan juurikin sen haluamani työn. Minua auttoivat vertaistuki, perhe ja ystävät, jotka kannustivat.

Nyt pitäisi toden teolla miettiä, miten takaamme lähitulevaisuudessa korkeakouluista valmistuville (ja tietenkin kaikille työssäkäyville) edellytykset tehdä pitkä työura joustavasti ja menestyksekkäästi. Aiemmin korkea koulutustaso on taannut työpaikan ja työn. Suomen nykyisen taloudellisen ahdingon syy on yhteiskuntamme kyvyttömyys tunnustaa sitä tosiasiaa, että moni asia ympäristössämme on perinpohjaisesti muuttunut.

Itsensä työllistämisen ja projektimaisten työsuhteiden tarve on kasvanut. Reilusti yli puolet kaikista uusista työsuhteista on väliaikaisia, ei-vakituisia, ei-kokoaikaisia töitä. Työelämä, työsuhteet ja työnteon tavat ovat muuttuneet, mutta lainsäädäntö ei ole ajan tasalla, eikä tarjoa tarpeeksi joustavia mahdollisuuksia tehdä töitä (esimerkiksi palkansaaja/yrittäjyys-yhdistelmä). Remontti tarvittaisiin myös sosiaaliturvaan tämän takia.

Kansanedustaja Li Andersson (vas.) on tehnyt kyselyn TEM:öön, miten hakija voi osoittaa olevansa sivutoiminen eikä päätoiminen yrittäjä. Viranomaisen linja ei ole ilmeisesti tarkentunut, ja kevytyrittäjyys ei ole yritysmuoto vaan laskutusosuuskuntien markkinoinnissaan käyttämä termi, joka on otettu laajemmin käyttöön kysymättä tarkemmin, mitä se oikeastaan tarkoittaa. Tosiasiassa on olemassa vain päätoiminen ja sivutoiminen yrittäjyys.

Uskon, että perustili ja/tai -tulo parantaisi työllisyyttä. Nykyinen järjestelmä ei ymmärrä monia päällekkäisiä työsuhteiden ja yrittäjyyden yhdistelmää. Perustulo ei kuitenkaan saa nostaa veroastetta vaan sen pitää korvata ja yksinkertaistaa olemassa olevaa tukijärjestelmää.

Sirpaloituva ja projektiluontoinen työelämä tarvitsee tuekseen uudenlaista työttömyysturvaa ja mahdollisuuksia kouluttautua uudelleen sekä täydentää omaa osaamistaan.  Lisäksi on mahdollistettava nopeat muutokset, lyhyet työsuhteet tai työsuhteiden kirjavuus mahdollisimman hyvin. Tärkeintä olisi, että tukitoimet mahdollistaisivat joustavat siirtymät yrittäjyyden, palkkatyön ja opiskelujen välillä.

Tällaiset joustot olisivat minun mieleeni: Suomeen tarvitaan yhdessä yritysten kanssa rakennettavia koulutusjoustoja, työn ja koulutuksen yhdistämistä, minkä avulla työtön pääsee näyttämään osaamisensa työnantajalle. Oppisopimus on yksi hyvä vaihtoehto. Eli työelämän joustoja on lisättävä ja mahdollistettava osa-aikatyö sitä haluaville. Se sopisi opiskelijoille, pienten lasten vanhemmille, niille, jotka eivät saa kokopäivätyötä ym. Erilaiset sijaisuudet pitäisi olla helpompi ottaa vastaan, jos on työtön eikä niin, että joutuu odottamaan palkkakuittia ennen kuin voi lähettää selvityksen työttömyydestä. Osa-aikaisen työn on toimittava joustavasti sosiaalietuuksien kanssa niin, että työtä kannattaa aina tehdä.

Tulevaisuuden korkeakoulutetut tulevat olemaan monitieteellisiä osaajia. Siksi korkeakoulujärjestelmän tulisi olla mahdollisimman joustava, jotta opintokokonaisuuksia olisi helppo kartuttaa. On ymmärrettävä ettei koulutuslinja välttämättä johda tiettyyn ammattiin, sillä työnkuvat ovat monimuotoistuneet ammatteja vastaamattomiksi. Koulutuksessa tulee ottaa huomioon myös uudet haasteet johtamisessa, itsensä johtamisessa sekä työelämäpalveluissa. Yhteiskunnan pitää myös vastata tarpeeseen luoda uusia, joustavampia yritysmuotoja, jotka tukevat tällaista osaamista.

Myös ihmisten pitää muuttaa suhtautumistaan työhön. Työn ei tarvitse enää olla arkipäivisin tehtävää 8-16 työtä. Mielestäni olisi hyvä myös luopua ajatuksesta, että työura on eteenpäin menevä jatkumo. Uran voitaisiin ennemminkin nähdä liikkuvan joustavasti myös sivulle, ihmisen ja ympäristön tilanteista riippuen. Ei voida enää ajatella, että koulutus mahdollistaa ammatin, vaan koulutus mahdollistaa taitoja, joita voi aktiivisesti ja itse tarjota työnantajille. Ohjenuorana taitaa olla sellainen viesti, että oman osaamisen hahmottaminen kasvattaa mahdollisuuksia työllistyä.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Fatbardhe Hetemaj
Fatbardhe Hetemaj on helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu (kok.), certified personal ja team coach.

Leave a Comment