Ajattelin pitää oman kehysriiheni

Opettajanhuoneessa nuorin meistä roikottaa päätään ja sanoo:

Mä en jaksa!

Mieskollegat surffaavat mollin sivuilla ja me kokemuksen kovettamat kyynikot luomme toisiimme katseen. Ei tarvitse sanoa mitään. Kaikki tietävät toistensa ajatukset: vielä muutama vuosi.

Kesälomaan vain 25 työpäivää, väsymys suurimmillaan. Ajattelin pitää oman kehysriiheni. Ei talouden kantilta vaan yleensä, että miten niinkuin omasta mielestä meni.

Kaikki ovat elossa, oppilaat ja opettajat. Oppilaat siirtyvät seuraavalle vuosiluokalle, kukaan ei haastanut oikeuteen, rehtorin puhutteluun jouduin vain kerran. Ensimmäisen kerran 30 vuoteen minulla ei ollut poskiontelotulehdusta. Tässä talossa menee vain ääni. Kerrassaan mainio vuosi.

Uutta opetussuunnitelmaa tuli kokeiltua eri tavoin. Tosin 38 neliön ( 5,5 x 7) luokkahuoneeni tuo siihen hieman rajoituksia. Siinä eivät kaikki ehkä pääse täyteen potentiaaliin eikä erilaisia oppijoita voi ottaa huomioon. Moottoriturpa istuu mutistin vieressä, ikiliikkuja ei pääse vaeltamaan. Koulumme on tupaten täysi, joten en voi lähettää oppilaitani muihinkaan tiloihin. Silti olemme kokeilleet opiskelua ilman kirjaa ja kirjan kanssa, olemme arvioineet monin eri tavoin, olemme tehneet esitelmiä sekä kirjojen aiheista että omista intohimoista. Hienoa on se, että voi kokeilla omien mieltymystensä mukaan.

Meitä opettajia on nyt kolmenlaisia: jarruja, niitä, jotka kulkevat perässäni opettajanhuoneessa ja jankuttavat, että opettajajohtoinen opetus on ainoa tapa taata nuorelle hyvä perusta elämälle. Sitten on koulun korjaajia, jotka koettavat muuttaa olemassa olevaa. Ja sitten vallankumoustaistelijat, jotka eivät jaksa enää korjata vanhaa vaan haluavat kokonaan uuden.

Tälläkin viikolla olen lukenut jo kaksi lehtikirjoitusta, jotka ovat hurjasti muutosta vastaan. Ne kuulostavat scifi-leffoilta, joissa opettajista on tullut yhdessä yössä kavereita, turvattomia aikuisia, jotka eivät enää opeta, vaan makaavat säkkituolilla oppilaiden kanssa ja pitävät hauskaa. Kukaan ei opi mitään, yleissivistys romahtaa, numeroita ei anneta, kaikilla on vaan kivaa.

En ymmmärrä. Mihin me yhdessä yössä muuttuisimme? Jokainen opettaja arvostaa hyvää käytöstä, työn tekemisen taitoa, oppimista ja kaikkea sitä, mitä aina ennenkin. Ei se opetussuunnitelma niitä mihinkään vie. Mökkini rakentaja sanoi minulle, että hän rakentaa tämän niin kuin se tulisi hänelle itselleen. Niin mekin teemme: kasvatamme niin kuin omiamme.

Nyt on kokeilujen aika. Vastahan se OPS tuli puoli vuotta sitten. Vasta kahden vuoden päästä se on koko peruskoulussa. Antakaa nyt vähän armoa. Kokeillaan, pieleen mennessä korjataan, kokeillaan uudestaan. Tämä tulee kestämään nyt muutaman vuoden, tämä sekametelisoppa. Nyt ollaan tuomitsemassa ennen vauhtiin pääsemistä. Varmasti ylilyöntejä löytyy mutta sehän kertoo vain uudistamisen innosta ja sitten pitää vähän peruuttaa. Me olemme olleet maailman parhaimpien joukossa jo usean vuoden ajan. Oletan luottamuksen opettajiin jatkuvan myös tämän vaativan uudistuksen aikana. Meillä on maalaisjärki päässä ja sydän paikallaan. Hengittäkää, hyvät ihmiset.

PISA-tulokset jaksavat ihmetyttää. Minua ihmetyttää se, että pojat pääsevät otsikoihin. Pojat putosivat luonnontieteissä sijalle 10 ( tytöt sijalla 2), pojat syrjäytyvät ( tytöt eivät niinkään), pojat ovat viidenneksi tyytyväisimpiä elämäänsä ( tytöt vähemmän).

Tytöt ovat joka asiassa poikia parempia, mutta eivät pääse otsikoihin. Kun pitäisi nousta huoli heidän viihtymättömyydestään, siitä ei puhuta. Jos maailman parasta ei lasketa, mikä sitten lasketaan? Yhteiskunta ei todellakaan ole tasa-arvoinen, kun se ei edes innostu tyttöjen loistavasta menestyksestä. Oletteko huomanneet saman? En ole nähnyt otsikkoa: Fantastiset tytöt maailman kärjessä!

Koulumaailmassa eletään jännittäviä aikoja. Jätin ympäristöopin kirjasta kolmasosan käsittelemättä ja annoin oppilaiden käyttää siitä säästyneen ajan omien kiinnostuksen kohteidensa esittelyyn. Niiden jälkeen he vaativat saada tehdä vielä yhdet esitelmät ja sitten vielä yhdet. Kokeet olen myös vähentänyt kolmannekseen. Arvioin muuta kuin paperia. Olemme aloittaneet kehumispäivän. Joka toinen viikko minä kehun jokaisen oppilaan ja joka toinen viikko he kehuvat itselleen arvotun parin.

Käytöksestä en tingi senttiäkään, työn tekemistä näen enemmän kuin ennen. Innostuksen määrä oman kiinnostuksen kohteensa kertomisessa on valtava. Yritän olla vähemmän äänessä, välillä istun oppilaan paikalla.
Minulla ei ole aavistustakaan, mihin tämä johtaa. Joku asia voi kaduttaa myöhemmin. Vaikka moni haukkuu kaiken tämän maan rakoon, on oltava rohkea ja heittäydyttävä. Minulla on vain yksi lause päässä: täyteen potentiaaliin, täyteen potentiaaliin.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Maarit Korhonen

One thought on “Ajattelin pitää oman kehysriiheni

  1. Koulu on tehty tytöille. Työkalut, kiinnostavuus, opintosuunnitelmat ovat kuin tytöille suunniteltuja ja ajastaan jäljessä. Pokia on syrjäytetty ainakin koko peruskoulun historian ajan, mutta siitä huolimatta oma-aloitteisuudellaan ja hakemalla tietoa koulun ulkopuolelta pojat ovat opintosuunnitelmista ja opettajista huolimatta menestyneet elämässä.

Leave a Comment