Aito avioliitto – tasa-arvovastaisten joutsenlaulu?

Eduskunnan lähetekeskustelussa käsitellään tänään kansalaisaloitetta, jolla halutaan kumota marraskuussa 2014 hyväksytty sukupuolineutraali avioliittolaki ennen kuin se on edes astunut voimaan.

Kansalaisaloitteen voimaa asiassa mitattiin kaksi vuotta sitten, edellisen eduskunnan aikana, jolloin se hyväksyttiin äänin 105–92. Myös nykyinen eduskunta on käsitellyt aloitteeseen liittyviä täydentäviä lakeja ja ne ovat läpäisseet äänestykset selvin numeroin.

Varsinaista perustetta siis eduskunnan tahtotilan uudelleenmittaamiseen asiassa ei ole, mutta oletettavaa on, että asia edelleen keskusteluttaa (myös eduskunnassa.) Avioliittolain ympärillä käytyä keskustelua leimaavat vahvat tunnepohjaiset argumentit ja debatti siitä, mitä tasa-arvolla ja ihmisoikeuksilla loppujen lopuksi tarkoitetaan.

Keskustelussa nousevat luultavimmin esiin taas vanhat pelot siitä, mihin kaikkeen kahden aikuisen ihmisen vihkiminen voikaan vielä johtaa, mutta toivottavaa olisi, että räikeimmät puheenvuorot ja viittaukset moniavioisuuden, eläimiin sekaantumisen ja lapsiavioliittojen hyväksymiseen olisivat jo historiaa. Pelkäänpä silti, että näistä ja muista kliseistä täysistuntobingoa pelaavat saavat keskustelun edetessä rasteja ruudukoihinsa.

Muutosta pelkäävien argumentti on myös, että lainsäädännöllä oltaisiin pakottamassa yhteiskuntaa jonkinlaiseen uuden normaalin muottiin ja kieltämässä kaikki se, mitä on ennen pidetty tavanomaisena.

Lain ja koko yhteiskunnan arvomaailman uudistumisessa on kuitenkin ensisijaisesti kyse siitä, että yhteiskunnassa tulisi olla normaalia hyväksyä jokainen ihminen sellaisena kuin hän on, ja nähdä ihmisyys nimikkeiden ja leimojen takana. Tällainen ajattelutapa voisi vähentää kaikkein voimakkaimpia ristiriitoja erilaisten ääripäiden välillä ja auttaa näkemään tavallisuutta myös oman tutun ympäristönsä ulkopuolella.

Keskustelua ruokkinee osaltaan piispainkokouksen viime viikkoinen linjaus siitä, että kirkko ei tule viemään sukupuolineutraalia avioliittolakia täytäntöön, eli piispainkokouksen mukaan kirkossa ei voi uuden avioliittolain voimaan tultuakaan solmia kuin miesten ja naisten välisiä avioliittoja.

Kirkon sisällä vallitsee vahva erimielisyys siitä, onko piispainkokouksen päätös oikea. Osa papeista on jo ilmoittanut vihkivänsä samaa sukupuolta olevia pareja maallisen lain mukaan, ja tällaisissa tilanteissa yleistä linjaa vastustavien pappien kohtalo jää hiippakunnan päätettäväksi.

Aito avioliitto -liike on omanlaisensa joutsenlaulu yhteiskunnassamme jo tapahtunutta asennemuutosta vastaan. Tasa-arvo- ja vihkimiskeskustelun vaikeus kirkon sisällä puolestaan konkretisoi ja korostaa valtion lainsäädännön ja valtion kirkon toiminnan välistä kuilua. Kirkon pyrkimys itsenäisyyteen ja maallisesta lainsäädännöstä poikkeava linjanveto herättää sekin väistämättä kysymyksen, josta yleisesti ei ole sopivaa puhua: ovatko valtio ja kirkko kasvaneet erilleen?

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Outi Mäkelä

Outi Mäkelä on kansanedustaja (kok.)


Leave a Comment