Ääriänkyröinti synnyttää Suomeen liikaa uhreja

Suomi natisee liitoksissaan. Uudistajat tuntevat, että tämä maa on jäykkä kuin rautakanki. Kaikki mitä ei ole erikseen sallittu, on kielletty. Uudistajien mielestä kaiken kieltäjiä löytyy yhteiskunnan eri lohkoilta tasaisesti. Mielenkiintoinen uutuusryhmä ovat monet virkamiehet. Olen miettinyt, että onko syynä kasvanut pelko virkavirheestä. Nykyisin virkamiestenkään ura ei ole enää ”pitkä ja kapea”.

Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa on pukenut uudistajien tuskan yhden palaverimme lausahdukseen: ”Kymmenestä eniten kasvavasta bisneksestä kahdeksan on Suomessa kielletty”. Valitettavasti monet ahdistavaan ilmapiiriin kyllästyneet osaavat nuoremme ovat aidosti miettimässä, kannattaako Suomessa luoda uutta. Maailma on nykyisin auki – globalisaatio luo osaaville aivan uudet työmarkkinat – ja Suomi menettää uudistumisvoimaansa.

Toinen ”täysin toisen maailmankuvan” rintama puolustaa aivan yhtä tiukasti työpaikkoja ”pahaa globalisaatiota markkinataloutta vastaan”. Viime viikonloppuna SAK:n luottamusmiehet pohtivat Tampereella, onko yhteiskuntasopimuksessa ja kilpailukykypaketissa lopulta kyse tulonsiirroista. Menevätkö säästöt osinkoihin ja optioihin? Kateus ja pelko työpaikkojen menetyksestä ohjaavat tätä ryhmää.

Sitten on vielä kolmas ryhmä – ääriänkyrät. AKT:n Marko Piirainen kertoi muutama päivä sitten medialle, ettei AKT ole missään nimessä valmis lähtemään mukaan yhteiskuntasopimukseen näköpiirissä olevilla ehdoilla. Kaikki muut miettivät, mitä näiden keskustelukyvyttömien kanssa oikein pitäisi tehdä?

Politiikka joutuu taistelemaan näiden maailmankuvien välillä. Uudistajia on vielä valitettavan vähän. Täysin uudistajien puolelle siirtyminen merkitsee sitä, että puolueen kannatuslukemat pienenevät vääjäämättömästi. Toisaalta esimerkiksi kokoomuksen piirissä meitä uudistajia löytyy entistä enemmän – ja onneksi myös koko kansassa. Moni jopa väittää, että uudistushaluisia politiikkoja on vähemmän kuin uudistushaluisia kansalaisia.

Bisneksen on hengissä säilyäkseen pakko reagoida ”rautakankiyhteiskuntaan”. Osa yrityksistä nostaa Suomen maariskiä ja vaihtaa maata. Tietty määrä osaavista ihmisistä ei jaksa katsella suomalaista jahkailua ja ummehtunutta ilmapiiriä. AKT:n ja vastaavien liittojen änkyröinti johtaa kuljetustoimialalla todennäköisesti yksityisiin satamiin ja yrittäjävetoisiin rekkakuskeihin. Automaatio ja robotit otetaan taatusti maksimaalisesti käyttöön.

Laaja yhteiskunnallinen muutos saadaan aikaan vasta, kun ”uudistamisen politiikka” ryhtyy sanoista tekoihin. Ääriänkyrät joutuvat toteamaan, että kaikki valta ei olekaan heillä. Politiikan ammattilaisilla on nyt näytön paikka siitä, kuinka hyvin ”perse kestää merivettä”.

Minä olen ehdottomasti sopimisen kannalla, mutta en enää montaa viikkoa enkä kyvyttömien kanssa, koska joka päivä Suomi menettää lisää kilpailukykyä ja ihmiset työpaikkojaan. Samanaikaisesti Saksa loi viime vuonna 250 000 uutta työpaikkaa aidosti paikallisella sopimisella.

Siksi ehdotan, että kilpailukykypaketti vaan reippaasti eduskuntaan helmikuun aikana ja paikallisen sopimisen lainsäädäntö heti perään samaan höyrykattilaan. Jonkun tässä maassa pitää olla päättäväinen Suomen pelastamisessa. Voi olla, että reaktio työmarkkinakentällä on murskaava. Toivon kuitenkin, että sama uudistamisen järki voittaa lopulta koko yhteiskunnassa. Mikäli näin ei käy, syntyy aivan liikaa syyttömiä uhreja ennen kuin uusi Suomi nousee.

Kirjoittaja Harri Jaskari kansanedustaja (kok.).

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Harri Jaskari
Harri Jaskari kansanedustaja (kok.).

Leave a Comment