2016 oli ennätysvuosi työmarkkinoilla

Vuosi 2016 jää työmarkkinapolitiikan historiaan. Syntyi kiitetty ja parjattu kilpailukykysopimus, joka oli myös sisällöltään historiallinen. Sovittiinhan siinä muun muassa palkkojen nollalinjasta, pidennettiin vuosittaista työaikaa ja pienennettiin määräaikaisesti julkisen sektorin työntekijöiden lomarahoja, jotta kilpailukyky paranisi.

Sopimus syntyi raastavan prosessin jälkeen, jonka taustalla oli voimakasta työmarkkinapoliittisen ja poliittisen päätöksenteon välistä voimanmittelöä. Kolmikanta natisi liitoksissaan. Muutosvoimat iskivät myös järjestörakenteisiin, kun Metsäteollisuus päätti erkaantua Elinkeinoelämän Keskusliitosta EK:sta, SAK:n ja STTK:n yhdistymishanke kariutui ja keskusjärjestöjen rooli muuttui EK:n tehtyä sääntömuutoksen, jonka seurauksena palkoista ja työehdoista neuvottelevat jatkossa ainoastaan liitot. Uuden työmarkkinamallin, niin sanotun Suomen mallin valmistelu aloitettiin. Suomen taloustilanne jatkui huonona ja työttömyys piinasi.

Voisi kuvitella, että kuvatunlaisena työmarkkinavuonna työriitoja olisi paljon ja valtakunnansovittelijan toimiston ovi kävisi tuhkatiheään. Toisin kuitenkin kävi. Sovittelijan toimiston tilastot sisältävät todellisen yllätyksen: työriitoja oli viime vuonna vain yksi ja sekin ratkesi sovinnollisesti osapuolten kesken ennen työtaistelu-uhan toteutumista.

Työriitojen vähäisessä määrässä tehtiinkin nykyisen sovittelujärjestelmän 55-vuotisen historian tilastoennätys työriitojen vähyydessä. Edellinen ennätys oli vuosilta 2006 ja 2004, joina kumpanakin tilastoitiin neljä soviteltua työriitaa. Vuosi 2015 oli varsin erilainen kuin edeltävä vuosi: silloin sovittelussa oli kahdeksan työriitaa, joista suurin osa ratkesi vasta työtaistelutoimien alkamisen jälkeen. Valtaosassa nähtiin myös tukilakkoja tai niiden uhka.

Mistä tämä kertoo? Yksinkertaisin selitys liittyy työmarkkinaneuvottelujen toteutustapaan. Valtaosa sopimuksista neuvoteltiin kilpailukykysopimuksen mukaisesti. Tämä jätti vain vähän tilaa alakohtaisten ongelmien nostamiselle pöytään. Palkoista ei tarvinnut neuvotella, koska keskitetysti oli sovittu palkkojen nollalinjasta. Tämä selittää paljon, mutta ei ihan kaikkea.

Kilpailukykysopimuksen pohjalta käydyt alakohtaiset neuvottelut eivät olleet helppoja ja joillakin aloilla kikyyn liittymättömät ongelmat hankaloittivat ja hidastivat neuvotteluja. Ratkaisut kuitenkin syntyivät lopulta. Myös kilpailukykysopimuksen ulkopuolelle jääneet alat ovat tehneet etuajassa ja kaikessa hiljaisuudessa omia sopimuksiaan. Vielä keväällä monien pelkäämä uhkakuva työtaistelu-uhkien siivittämästä talvesta ei ole toteutunut. Päinvastoin, työriitojen näkökulmasta on ollut poikkeuksellisen rauhallista ja valtakunnansovittelijan toimistolla on voitu keskittyä riitojen ennaltaehkäisemiseen, kouluttamiseen ja vapaaehtoiseen sovitteluun.

Rauhanomaisesti hoidetuista neuvotteluista on syytä nostaa työmarkkinajärjestöille hattua. Kun eletään huonossa taloussuhdanteessa, ei työrauhahäiriöihin ole sitäkään vähää varaa kuin muutoin. Parhaat ratkaisut syntyvät sopimalla silloinkin, kun tilanne on erityisen vaikea. Tilastoennätys antaakin tukea myös toiselle selitykselle: haastava taloustilanne, työttömyys ja kamppailu rakennemuutosten ja kilpailun kiristymisen kanssa on otettu tosissaan ja työmarkkinaosapuolet ovat vaikeuksista huolimatta nähneet, että paras tapa mennä eteenpäin on sopien, ei riitelemällä.

Liikaan tyytyväisyyteen ei tietenkään ole varaa. Valtakunnansovittelijan toimiston tilastot eivät ensinnäkään kerro työtaisteluiden kokonaismäärää. Valtaosa työtaisteluista ja niiden uhkista syntyy yleensä sopimusten voimassaollessa erilaisina ulosmarsseina. Näistä työtaisteluista ei tarvitse ilmoittaa valtakunnansovittelijalle eivätkä ne kuulu sovittelun piiriin. Ne eivät siten näy sovittelijan tilastoissa. Tilastokeskus tilastoi kaikki työtaistelut ja niiden uhat. Viime vuoden tilastot julkistetaan keväämmällä. Vertailun vuoksi: vuonna 2015 työtaisteluita tilastoitiin 163, kun sovittelussa oli kahdeksan työtaistelu-uhkaan johtanutta tilannetta.

Toiseksi työriitojen vähäinen määrä ei kerro solmittujen työ- ja virkaehtosopimusten sisällöstä ja siitä, kuinka hyvin ne edesauttavat Suomen menestystä ja vastaavat niihin haasteisiin, mitä muuttuvassa työelämässä on. Tässä suhteessa tehtävää on paljon edessä. Rauhallinen työmarkkinatilanne ja sopuisasti etenevät neuvottelut ovat kuitenkin parempi lähtökohta tehdä työnantajien ja palkansaajien kannalta parhaita mahdollisia sopimuksia. Hyvät, tulevaisuuteen luotaavat sopimukset edellyttävät osapuolilta rohkeutta, pitkänäköisyyttä sekä kykyä luottaa toisiinsa.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Minna Helle

Minna Helle on valtakunnansovittelija.


Leave a Comment